maanantai 28. maaliskuuta 2016

Oodi Anu Harkille ja keväisille langoille

Meillä oli kuukauden nettiyhteydet poikki ja syytä etsittiin pitkään. Vihdoin yhteys toimii ja blogihiljaisuus päättyy. Netitön ja televisioton aika ei minua haitannut minkään muun kuin blogien vuoksi. Perheessä oli kuitenkin sellaisiakin, joita yhteyden puuttuminen häiritsi. Liittymät on minun nimissäni ja lopulta otin asiakseni hoputtaa palveluntarjoajaa hommiin hieman päättäväisemmällä asenteella. 


Edellisen kerran, kun televisiosta emme saaneet kuvaa näkyviin, vierähti viisi vuotta ilman televisiota. Nytkään ei telkkari saanut meitä liikkeelle. Nettiyhteys on sen sijaan muodostunut oleellisemmaksi.






Olin reilu viikko sitten Lentävässä Lapasessa pitkästä aikaa. Työ on haitannut vapaa-aikaa ja oli jo ikävä lapasen tunnelmaa. Nyt pitkiksi venähtäneiden työpäivien jälkeen sai liikkeelle Anu Harkki. Hän kertoi langoilla maalaamisesta ja näytti omia töitään. Ilta oli todella innostava. Ei hifistelyä, ei turhan tarkkaa nipottamista, ei ohjeiden seuraamista, ei pingottamista. 






Sen sijaan ilta sisälsi luovuutta, värien ilottelua, fiilispohjalta neulomista, kateissa olleen neulomisinspiraation löytymistä, innostumista ja kaikkea mahdollista positiivisuutta. Niin oli mukavaa, että kotiin en meinannut malttaa lähteä. Pohdimme, josko sohvalle olisi saanut jäädä nukkumaan :)


Kotiin päästyäni avasin lankakaapin ovet. Keräsin lattialle pinon yksittäisiä vyyhtejä ja jämälankoja. Isot puikot (okei, otin liian pienet, mutta en malta lopettaa siltikään työtä) käteen ja fiilispohjalta ylhäältä alas neuletta neulomaan. Tein (liian) pienen tilkun ja laskin tiheyden ja päänaukon mitan perusteella tarvittavat silmukat. Siitä lähdin neulomaan raglanissa lisäillen silmukoita.






Takista on tulossa iso. Mallin piti olla jotain muuta. En pysty siltikään lopettamaan. Käsittämätöntä, että kasa lankoja sopii yhteen, laittaa ne mihin järjestykseen vain. Työssä kulkee koko ajan kaksi lankaa. Toinen vaihdetaan kerrallaan ja värit liukenee toisiinsa. Syntyy uusia värejä. Yksittäiset vyyhdit ja jämät pääsivät todelliseen käyttöön. En löydä sanoja innostukselle. Jopa mohairit pääsi käyttöön. Se on jo ihme.


Kiitos Anu tästä ilosta ja inspiraatiosta! Alkuvuoden puikoilla ollut harmaa-musta neule sai aikaan neuleplääh-fiiliksen. Nyt mokoma  tekele jäi takan reunalle odottamaan parempaa hetkeä vain viisi kerrosta ennen päättelyä. Nyt on vain pakko saada väriä. Kevät. Todellakin.





- Unna