maanantai 20. huhtikuuta 2015

Sukat vihdoin nurin

Vuosia olen halunnut kokeilla kahden sukan neulomista yhtä aikaa varpaista varteen. En niinkään yhden sukan syndrooman vuoksi vaan siksi, että saisin langat kulutettua loppuun ilman pelkoa langan loppumisesta kesken.


Uuden opettelu on jäänyt milloin siitä syytä, etten ole jaksanut keskittyä, milloin jonkun muun sanoessa tekniikkaa kehnoksi, milloin vain laiskuuttani. Kolme vuotta meni. Yhden kirjankin ostin, totesin hankalaksi ja myin pois.


Nyt päätin ilmoittautua Lentävän Lapasen kurssille. Siellä en voi väistellä asiaa vaan on ryhdyttävä toimeen. Kyllä kannatti. Voisin sanoa, että tekniikka on helppo. Ja voin myös sanoa, että avainsana on hyvä opettaja. Kati on kyllä loistava! Kiitos!






Olin kotona tehnyt varret valmiiksi ennen uuden tavan oppimista. Kurssilla tein terät ja lopulta silmukoin yhteen. Onhan nämä ekat tekeleet, mutta jalassa pysyvät ja langan kirjavuus antaa anteeksi loput. Aivan varmasti seuraavatkin sukat lähtee varpaista ylös. Vielä en kirjoneuleeseen tätä kokeilisi, mutta muihin kyllä.








Huomenna lähdemme neulontaporukan kanssa Lapasen järjestämään StudioLapaseen. Hilpeää! Nyt jos koskaan tarvitaan eloa ja iloa piristämään. Tämä tuli nyt tarpeeseen. 




- Unna

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!