Viimeinen paluu jouluun

Vielä kerran paluu menneeseen vuoteen...

Anttilassa joulun alla käydessäni silmiin osui musta-valkoinen kangas, jossa kuuset ja ketut rivissä vilisivät. Jotain hienoa kankaassa oli ja sitä oli pala ostettava. Ajatus oli heti tehdä siitä kassi PikkuNeiti Kettuselle. Olkoon vaikka hoitokassina, kun moinen elämän vaihe nyt alkoi. 

Tyttömäisyyttä/lapsekkuutta tuomaan laitoin vaaleansinisen nauhan, jossa Punahilkka metsässä kulkee. Lisäksi PikkuNeidin oma kuva siirrettynä kankaalle, pieni virkattu kukka ja nappi.

Ystävän pyynnöstä tein hänen kummitytölleen myös kassin. Toiveena oli yksivärinen hempeän tyttömäinen pohja. Hyllystä löytyi kangaspala, jonka piti noin 8 vuotta sitten tulla oman tytön päiväpeittoon. Peittoa ei koskaan tullut ja vihdoin sain silmistäni kangasta pois. En tosin tietenkään kaikkea, mutta sain edes palaa pienemmäksi.

Kasseissa usein ompelen ensin kangaslenkin + metallirenkaan vuoren ja päälikankaan väliin. Metallirenkaat ovat oikeasti verhotankojen renkaita. Niitä saa toisinaan hyvin edukkaasti alekoreista ja ne kestävät hyvin. Lisäksi niistä löytyy kivoja sävyjä. Jostain syystä pidän pyöreistä renkaista enemmän kuin D-lenkeistä.

Oman kummityttöni käsiä pääsi lämmittämään tumput, jotka ovat Villapallo -blogista napatut. Tumppuja tehdessä kirosin Novitan huonoa laatua ja erityisesti lankojen epätasaisuutta. Kuinka voikaan olla paksuuseroa eri väreillä! Ja OHO. HUPS. Huomasin jonkin ajan päästä, että olin napannut kutimeen Nallen ja 7veikan. Ihme, että oli paksuuseroa! Jollain tavalla en olisi yllättynyt erosta ja siksi en kai edes epäillyt mitään tällaista. Kolahti omaan nilkkaan. Lopputuloksessa ei paksuuseroa huomaa, joten en lähtenyt purkamaan.

Yhtenä joululahjana oli joulukortteja vuodelle 2015. Henkilö, jolle tein menneen vuoden joulukortit, sai nyt ensi joulun kortit jo valmiiksi odottamaan. Lahja oli mieleinen. Kortit joutuvat odottamaan tovin kaapissa, joten pakkasin ne Tigeristä ostettuun salkkuun. Sopivasti joulun teemalla. Korttien idean sain Pinterestistä. Alkuperäistä kuvaa en enää löytänyt. Muutoksia tein kuitenkin jonkin verran. 

Oksat ovat ensin maalattu ja päälle on laitettu kohoväriä, "lunta". Tähtien viivat ovat maalitussia. Tähdet ja siivet on liimattu kiinni. Kuvassa kortti ei kyllä pääse oikeuksiinsa. Olen nyt mieltynyt kortteihin, jossa ei ole selkeästi joulun värejä vaan keltaista, rusehtavaa, mustaa, valkoista jne. Itselläkin on jo ideoita ensi joulun kortteihin, mutta en vielä tiedä minkä niistä valitsen vai saanko yhdistettyä useampia yhteen.

Anopin lämmikkeeksi tein huivin Schachenmayrin kaksinkertaisesta Fine Woolista. Entuudestaan kaapissa oli violettia, mustaa ja valkoista. Jotain värit kaipasivat mukaan. Violetti ja valkoinen mustan kanssa oli tunkkainen. Fiina neuleessa silmiin osui harmaa lanka ja se olikin sopiva lisä. Huivi on perushuivi ilman mitään kikkailuja.

Anopin lahjaan sisältyi myös valokuvakansio hänen lapsuudestaan. Meillä oli lainassa kansio, josta tarvitsin kopion. Skannasin kuvat, käsittelin hieman ja tulostin mahdollisimman oikean kokoisena ja näköisenä. Kirpputorilta onnistuin löytämään vanhan käyttämättömän kansion, johon sain kuvat liimattua. 

Ja nyt lumitöihin, että voi posket punaisena tyytyväisenä käpertyä sohvan nurkkaan neulomaan!

- Unna