maanantai 22. joulukuuta 2014

Rauhallista joulua

Viimeiset ajat ovat kuluneet syntymäpäiviä juhliessa, kun neiti Kakkoselle tuli täys kymppi täyteen. Juhlinnan jälkeen ajatukset palaavat täysin joulun odotukseen, tässä hetkessä olemiseen ja nauttimiseen. Nautin joulun rauhasta, mutta vähintään yhtä paljon siihen valmistautumisesta ja odotuksesta. 


Ruoat ovat pitkälti jo valmiina. Lahjat pakattuina. Suurin osa asioista valmiina. Vielä muutamia asioita ja sitten vain olemme.


Yhden lahjoista voin jo paljastaa tässä vaiheessa. Viime vuonna postasin esikoisen kansallispuvusta. -Puvusta, joka hyppäsi kahden sukupolven yli. Suurensin mummon kuvan kansallispuku päällä ja kehystin sen. Tytär piti isoisoäitiä sylissä kuvana sama mekko päällä. Tulostin kuvan kuvansiirtoarkille ja siirsin valkoiselle puuvillalle. Lopuksi kehystin kankaan samaan kehykseen, jossa mummon kuva oli. Tässä on jotain hekkää. Pohdin, voiko joku tekemäni vaate olla joskus lapsenlapsenlapseni päällä. 






Tampereen messuilta ostin Alestalon osastolta kangasta tyynynpäällisiin. Oli hauska törmätä ko. liikkeen messuosastoon, sillä olin vuosia luullut liikkeen jo lopettaneen. En tiedä mistä olin tällaisen väärinkäsityksen saanut päähäni. Onni näin. Nyt tulee mentyä liikkeeseenkin käymään. 

Yhdestä kankaan leveydestä sain kolme tyynyä ja sisään mahtuu tavallinen 50x60cm tyyny. Varatyynyt hyvässä säilössä ja tarvittaessa otettavissa käyttöön. Taustapuolelle laitoin Wexlerin loppuunmyynnistä ostettua huonekalukangasta.






Lopuksi toivotan teille jokaiselle rauhallista ja nautinnollista joulun aikaa. Korttimme oli tänä vuonna hyvinkin käsityö -aiheisia. Kortin takana Satu Pusan runo, joka itselleni kolahti tänä vuonna.





Hiljaa kuuntelen,
kunnes kuulen sen
äänen äänettömän hiljaisuuden.
Vaivun tunnelmaan,
koen uudestaan
kiireettömän rauhan joulun maan.
-Satu Pusa-



- Unna

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Juhlia joulua odotellessa

Tämän viikon askerteluihin on kuulunut enemmän hommat keittiössä kuin ompeluhuoneessa. Neiti kakkosen 10vee synttäreitä vietimme tänään kera sukulaisten ja ystävien. Äidin rooli pienenee jokaisella syntymäpäivällä. Nytkin sankari itse täytti ja koristeli täytekakun, leipoi kuivakakun ja joulutortut. Vielä jäi sentään minullekin hommia. Monen monta herkkua sai testata ja maistaa. 






Eilen keittiöpuuhien lomassa askartelin lasten kanssa kuuseen palloja paperista. Vanhasta kirjasta leikkasimme ympyröitä, joita puolikkaina liimattiin yhteen (7kpl). Pelkkien kirjan sivujen jälkeen tuli mieleen laittaa mukaan valokuvia. Pääsimme itse vanhojen sukulaisten kanssa kiikkumaan kuuseen hauskoissa kuvissa.









Loput käsityöt onkin omalta osalta vielä piilossa kääreissä, mutta pakko näyttää kuva lasten puuhista. Arvostan ja pidän perinteisistä menetelmistä. Yksi minulle täysin vieras laji on nypläys. Se on minulle aivan liian tarkkuutta vaativaa ja liian paljon keskittymistä vaativaa. Muna opettaa kanaa. Mamma opetti lapsille nypläyksen ja nyt lapset yrittävät sitä opettaa minulle. Eivät ole onnistuneet. "Äärest viereen, vierest ääreen" hokema kaikuu kun meillä jo kuopuskin nyplää. En voi kuin ihailla.

Kuusvee kuopus ei ole suostunut opettelemaan virkkausta, koska se on kuulemma liian vaikeaa. Nypläys on helppoa, kuulemma. Tällä viikolla kuopunen opetteli neulomaan. Illalla ei uni meinannut tulla, kun teki vain mieli neuloa. 






- Unna



maanantai 8. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän puvustus

Kuopuksemme esikoulussa oli perjantaina itsenäisyyspäiväjuhla. Kuopunen sai kunnian olla presidentin rouva. Tai no aamulla hän laittautuneena meni eskariin presidentin rouvana, mutta muutaman tunnin jälkeen palasi kotiin rouva presidenttinä. Tiedä sitten missä vaiheessa vallankaappaus oli käynyt.


Kun tämä kunniatehtävä tuli julki, oli lapsen ensimmäinen ajatus puku ja kampaus. Tietenkin. Ehkä nämä äidillekin aika pian tuli pähkittäväksi. Onneksi kaapista löytyi tämä (nämä) mekot, joita kolmen sarjana tein morsiustytöille muutama vuosi sitten. Tuolloin kakkonen oli samankokoinen kuin kuopunen nyt ja mekko sopi kuin nenä päähän. Pukuasiassa siis selvisimme vähemmällä mitä linnan juhlat antavat olettaa. Myös kampauksessa ylitin itseni. Lapsi määritteli tarkasti kuinka hiukset pitää olla, mutta minä en mikään kampaaja ole. Juuri ja juuri saan letit tehtyä. Tässäkin onnistuimme ja huokasimme.






Mekon kaavat on Ottobren useammasta kaavasta muokattuja, mutta vuosien aikana on unohtuneet jo käytetyt mallit. Kankaat kävin ostamassa Tallinnasta, kun kangasta melkoisen monta metriä meni kolmeen mekkoon. Kangas on kevyttä ja laskeutuvaa, ei rypisty ja oli edullinen. Nämä oli kriteerit ostaessa. Laatu ei tietenkään sitten ollut hyvä. Langanpätkiä on tullut koko ajan näkyviin, mutta asiansa puvut ovat ajaneet ehdottomasti. Tytöille nämä ovat rakkaat puvut.

Kaulalla roikkuvat helmet ovat puvussa kiinni, samoin vyötärön helminauha. "Kaulakoru" on ommeltu kiinni olkasaumoihin.






Omat joulukortit olen laittanut jo postiin ja ilmeisesti suurin osa on jo saanutkin omansa. Ennen vanhaan oli ihanaa, kun joulukortteja tipahteli postilaatikkoon pitkin joulukuuta. Nyt pahimmillaan kortit ovat tulleet jouluviikolla kumilenkillä niputettuna. Voiko pahempaa tunnelman pilaajaa olla. Itse vaikutin asiaan laittamalla kakkosluokan merkin ja kortit saapuivat saajilleen ajoissa. Joulumerkin ja kakkosluokan merkin hintaero on pieni. Ilo oli lähettäjälle suurempi.






Viime viikolla askartelin kortteja muille. Pyrin käyttämään pois varastoani erinäisistä askartelutarpeista. Mitään ei ollut paljoa, joten kortteja tuli useita erilaisia.









Joululaatikot ja kalkkuna on pakastimessa odottamassa. Piparkakut on leivottu. Koristeet ja valot aseteltu. Kuusi on olohuoneen nurkassa joulukalenterina. Kortit on lähetetty. Joulupukin kanssa on sovittu treffit aatolle.

Lahjat ovat vielä viimeistelemättä. Yhdet syntymäpäivät vietämme vielä ennen joulua. Nautimme ja odotamme joulua.

- Unna