sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Tähkä lyhyillä hihoilla

Tänään juhlimme yhden ihanaisen prinsessan ensimmäistä syntymäpäivää. Viime sunnuntaina päätin neuloa liivin lahjaksi. 


En halunnut tehdä vaaleanpunaista, en pinkkiä, en liiallista hempeilyä. Tumma hiuksiselle ja -silmäiselle tytölle sopii erinomaisesti tummempikin väri. Vähän piti kuitenkin tyttömäisyyttä lisätä napilla ja ruseteilla, jotka toimivat napin asemasta. Nappi on ostettu Puputsin Puodista. Langaksi valikoitui TeeTeeltä ostetut Sublime extra fine merino wool, dk vahvuisena. Keriä löytyi neljä, yksi kutakin väriä. Eli raidallinen tuotos oli melko välttämättömyys. 






Ensin ajattelin tehdä raidallisen liivin ylhäältä alas omasta päästä. Huomasin kuitenkin jo alku metreillä, että 80-90cm koko on hukassa muistista. Yksivuotiaat (+kasvun vara) ovat pieniä, mutta minkä kokoisia tarkalleen. Kolmen lapsen jälkeenkään ei muistissa moinen pysy. Otin silmukoiden määriä Ilona Korhosen Tähkästä. Ajattelin tehdä kuitenkin jotain muuta. Neuleen edetessä huomasin kuitenkin tekeväni Tähkää. Miksi hyvää keksimään uudelleen. Tähkä on hyvä. Tai erinomainen. Hihat tein kuitenkin lyhyenä ja ilman koristeneuletta.


Pientä kiirehtimistä piti neuleessa pitää yllä vaikka pieni neule onkin. Yksi päivä viikolla kului leipoessa, toinen juhliessa esikoisen juhlia. Kolmena päivänä rannalla neuloin liivin valmiiksi. Violettia lankaa jäi huima 20cm jäljelle. Kylmä hiki meinasi tulla helteestä huolimatta. Muita värejä jäikin vähän enemmän. Lankaa kului Tähkään tällaisenaan 170 grammaa.  






Kartonkivarastoa pääsin menneellä viikolla täyttämään Sinellistä. Nyt askartelu sujuu taas ilman "nyhjää tyhjästä" -operaatiota.





- Unna

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Musta-valkoista

Olemme tänään saaneet juhlia aurinkoisessa säässä kuopusserkkuni rippijuhlia. Juhlat ja juhlittu oli kuin aurinko. Ihana katsella tuota onnea ja nuoruutta. Jostain syystä aina rippijulissa tulee mieleen oma ripari. Väistämätön seuraamus on ajatus kuinka järkyttävän kauan siitä itse asiassa onkaan! Esikoinen laski, että pääsee neljän vuoden kuluttua ripille. Käsittämätöntä, koska juurihan vasta (ehdoton maksimi 15 vuotta) itse pääsin ripille.






Tämän päivän sankarille tein lahjaksi olkalaukun. Laukun sisällä on lenkki, johon saa kiinni pussin. Mielestäni kätevä vaihtoehto arvotavaran säilytykselle, jos itse kassi ei ole vetoketjulla suljettavissa. En oikein osannut päättää väriä ja lopulta päädyin yksinkertaiseen varmaan musta-valkoiseen. Pyöreä pitsiliina on saatu, mutta muilla pitseillä on suuri muisto takana. 


Mummomme (siis minun ja rippilapsen) pois lähdöstä on 1,5 vuotta aikaa. Mummo oli meille tosi rakas ja vaikka lähtö oli hyvä asia, on ikävä suuri. Kassin lenkeissä ja pussukassa oleva pitsi on mummolta saatu. Mummo on saanut pitsin omalta tädiltään/isotädiltä. Pitsit olivat olleet vuosikymmeniä mummolla vanhassa suklaarasiassa kunnes antoi ne minulle joitain vuosia sitten. Pitsiä on vaikea laittaa mihinkään, koska jokaisen sentin leikkaaminen tuntuu pahalta. Kuitenkin samalla haluan, että pitsi on jossain näkyvillä ja muistuttamassa mummosta. 






Tämän lahjan mukana myös mummo on toivottamassa onnea sinulle E!






Kortissa olevat kukat ovat äitini virkkaamia. Valkoisten kukkien lanka on vanhaa. Lanka on edellä mainitun mummon kaupasta, Sälinkään Talouskaupasta. Kauppa on lopetettu jo 80-luvulla. Ennen rippilapsen syntymää. 






Saman tyylisen kortin tein myös äitini pyynnöstä häihin.





- Unna

torstai 17. heinäkuuta 2014

Eteinen

On käynyt niin, että käsitöitä on valmistunut, mutta neuleet ovat höyryttämättä ja/tai kuvaamatta. Ompelukset ovat odottamassa viimeistelyä ja kuvausta. Moniakin juttuja on siis lähes valmiina. Kunhan joku ne bloggaisi. Viime päivät ovat menneet eteisessä hyöriessä, joten nyt kun eteinen on lähes valmiina, palaan varmasti niihin käsitöihin seuraavaksi. 




Edelliset asukkaat ovat pitäneet punertavan ruskeasta laminaatista. Minä en. Laminaattia on lähes kaikkialla. Jopa portaissa. Lasikuitutapettiin pätee sama juttu. 


Talven kärvistelin ja irvistelin eteiselle. Keräsin sisua ja purin hammasta. Päätin, että laminaatit lähtevät kun kesä tulee. Nyt sadepäiviä ja muutama aurinkoinen hetkikin uhrattiin eteiselle. Ensin lähtivät laminaatit. Alta paljastui kunnon puuta. Narina loppui siihen, niin portaista kuin emännästäkin. Lasikuitutapetti irtosi täysinä vuotina aivan kuin edellisellä kerralla. Alta paljastui vaneri. Melko yllätys.






Riisuttunakin portaikko oli jo paremman näköinen kuin ennen. Päätin koota eteisen mahdollisimman pitkälle kierrätys- ja alennusmyyntiteemalla. Makkarin lattian ylijäämämaali pääsi portaisiin. Toiselle kerrokselle riitti litran purkki kaupasta. Tapetit ovat olleet odottamassa jo pidemmän tovin. Nekin alesta. Värikäs tapetti on ostettu niin kauan sitten, ettei sen hintaa enää oteta huomioon.






En tiedä mikä mielessä liikkui vai liikkuiko mikään. Yleensä rakastan värejä. Tai siis aina! Mitä ihmettä mietin, kun tiesin maalin olevan valkoista ja tapetiksi valitsimme valko-harmaan??? Tulos= käsittämättömän pliisu. Sisäkurvi jätettiin hetkeksi ilman tapettia. Nyt tuumailemme ja todennäköisesti tilaamme siihen väri-iloittelua. Pinkkiä, keltaista jne. Väriä, väriä, väriä. Kuvasta ei varmasti tarvitse kertoa, mikä on edellisten stailaus, mikä meidän.






Eteisen vaatekomeron maalasimme heti muuton jälkeen 2,5 vuotta sitten. Lisäksi komeroon laitoimme talon vanhan oven liukuoveksi. En halua nähdä joka hetki pursuilevaa vaatekomeroa. 

Portaikon ja eteisen välissä oli puoliseinä/ kaide/ mikä lie lasten roikkumispaikka. Seinää osittain purin, sitten taas rakensin ja lisäsin lopuksi miehen mummolan tuvan ikkunat. Ikkunat ovat seuranneet jo useampaan kotiin meitä. Ne ei kuulu koskaan talokauppaan. Seinä on ensimmäinen ihan oma seinäni. Ja rehellisesti sanottuna, sen on näköinenkin. Annan itselleni tyylivirheet anteeksi. Listaa on vielä tulossa peittämään pahimmat paikat ja loppuja ei katsella. Lopputulos on joka tapauksessa lähtöpistettä huomattavasti parempi.



Tapetti on "väärä". Ostin PipStudion Early Birdiä keltaisena vajaan rullan + koko rullan vuosi sitten Virkkukoukkusesta. Myyjän mukaan erä oli samaa. Tapetin etiketissä ei ollut tapetin nimeä, vain numerokoodeja. Nyt vuotta myöhemmin tapettirullaa avatessa ja vääräksi todetessa , pääsi melkein itku, kun rullasta löytyi vain kukkia ja perhosia. Ei lintuja. Seuraava itku pääsi, kun huomasin, että keltainen Early Bird on lopetettu. Suomalaiset verkkokaupat sitä vielä pitivät sivuillaan, mutta kysymällä selvisi, ettei lisää saa. Mietintä, pähkäily, vaihtoehtojen punninta. Lopuksi kompromissi. Kun ei keltaista lintua saa, annetaan keltaisen kukkia. Tämä tapetti on siis PipStudion Chinese Rose. Vielä kompromissi ei ole mieltä painanut. Toivon, ettei se ala painamaankaan. Otin tapetin virheestä yhteyttä Virkkukoukkuseen. On kehuttava, että pahoittelu ja asian käsittely oli ystävällistä. Reklamaatioiden hoito ei ole kovin hyvin hoidossa monissa paikoissa. Tästä asiasta jäi lopulta todella hyvä mieli. Virkkukoukkusen positiivisuus tarttui.






Eteisen ja keittiön laattalattia on järkky. Olen ristinyt sen "Rosson lattiaksi". Haave on päästä siitä eroon, mutta nyt ei ollut vielä sen hetki.

Vaneriseinät on hiottu ja ne odottaa sitä jotain oikeaa tapettia. Vanhat koulun opetustaulut koristaa odotteluajan seiniä.






Kyllä nyt kelpaa. Vielä riittää loppuun saattamista, mutta nautin jo. Ehkä nyt pystyn keskittymään käsitöidenkin viimeistelyyn.

- Unna