sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Oodi keväälle ja eteiselle





Tämän viikon neuleet ovat olleet lähinnä neulo-pura-neulo -yritystä. Töppösiä on ollut tarkoitus tehdä omaan jalkaan. Itselleni en ole saanut yhtiäkään, mutta kohta kaikki muut ovat, nimittäin koko ei tunnu täsmäävän mitenkään. Ensin isoa, sitten pientä. Yritykset jatkuvat. Olen päättänyt tehdä omaan jalkaan sopivat tossut, joten vielä jatkan.




Lapset huokailevat, että meidän talo ei ole vieläkään valmis vaikka ollaan jo kaksi vuotta asuttu tässä talossa. Heille loputon remontti ja kierrosten aloittaminen aina alusta tuntuu olevan täysin vieras asia vaikka koko heidän elinikä on remontoitu. Kahdessa vuodessa olemme (pinta)remontoineet jo kaikki neljä makuuhuonetta, ompelusopen, olohuoneen, wc:n ja kodinhoitohuoneen. Keittiö, eteinen, portaat ja kuisti on jäljellä. Sauna ei pääse edes listaan vielä. Kuisti ja eteinen on toivelistalla kesän projekteissa. Kaikkien epämielusten töiden pakoiluna aloitin eteisestä yhden nurkan tapetoinnilla. 


Taloomme on laitettu 2000-luvulla iloinen määrä lasikuitutapettia. Työnjälki on rumaa, tapettia ovat koirat repineet ja en edes pidä lasikuitutapetista. Kaikki ovat sanoneet, ettei lasikuitutapettia saa irti. Ylistys talomme aiemmalle remontoijalle ja hänen huonoille taidoille. Tapetti oli ilmeisesti väärin laitettu seinään ja sain tapetin irti kokonaisina vuotina.






Kodin Terrasta ostetut lintutapetit ovat odottaneet vuoroa vuoden varastossa. Vuodessa jotain on muuttunut. Parin vuodan jälkeen jo aloin arpomaan, tuliko tapetista susi. Valitsisin jotain aivan muuta nyt seinälle. Koska tapetit oli ostettuna, päätin laittaa loputkin tiput seinälle. Siistimmät ne on aiempiin verrattuna. Siihen on helppo tuudittautua. Aiheena lintu on jees. Väritkin kenties ok. Eteinen on pieni ja sokkeloinen, joten valoisuutta on oltava. Ehkä tapetti on liian levoton, mikä omaan silmääni haittaa.










Talossamme on todella matalat huoneet ja ikkunat on ajan hengen mukaisesti pienet ja ne on matalalla. Jo pienet kapat peittävät liikaa ikkunaa. Saati se, ettei seisoessa näe ikkunasta ulos. Eteinen saattaa jäädä ilman verhoja. Ikkunan pieleen löytyi kirpputorilta linnunhäkki, joka pääsi amppeliksi.


Seinällä on vieraiden vaatteille naulakko, joka on ostettu jo pidemmän aikaa sitten Pionista ja Piirongista.








Lampun löysin eilen Indiskasta. Lamppu oli pistorasiaan tarkoitettu enkä tätä kaupassa huomannut. Kotona yllätyksen onneksi korjasi näppärä mies. Valaisin on pieni, mutta siitä tulee paljon valoa. Napakymppi tähän tilaan.


Pyöräilykypärät ovat säilytyksessä korissa. Pitkään kypärät kulki pitkin poikin, mutta nyt ne onneksi löytävät yleensä takaisin koriin. Kypärät ovat todella hankalia säilytettäviä.






Oodi uusitulle eteisen nurkalle. Tästä on hyvä jatkaa kohti ulko-ovea ja portaita. Siinä sitä hommaa riittää taas kesäksi. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Unelmia ja suunnitelmia on onneksi jo pää täynnä. Tähän hätään laitoin takaisin vanhat listat, mutta kesällä nekin tulee uusintaan ja toivottavasti myös väliovet.




Kevät tulee kovaa vauhtia. Lasten kanssa on istutettu chilit, paprikat, tomaatit, auringonkukat, maissit, yrtit jne. Ikkunan edusta alkaa olla täynnä.






Ulkona lyhdyissä vaihtui kynttilät kukkiin. Oi tätä ihanaa aikaa, aurinkoa ja lisääntyvää värikkyyttä!





- Unna


sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Feresi

Viikko on sisältänyt erinäisen määrän silmukoita, joista ei voi vielä hiiskua. Niistä myöhemmin, kun on niiden aika. Muutoin viikko on hujahtanut ohi ensin viikonloppuun valmistautumisessa ja sen jälkeen itse viikonlopun ohjelmassa. 



Viikon tuskaisimmat päivät menivät feresien ompelemisessa. Onneksi ohjaajat päättivät esitysasun päivittämisestä ja tällä erää tytöt tanssivat feresien hameilla, t-paidalla ja tennareilla. Sain armon aikaa paitojen ja essujen ompeluun. Ja mekotkin piti nyt tehdä vain kahdelle. 

Noin normaalisti pakoilen arkisia tylsiä hommia ompelulla. Nyt kävi niin päin, ettei ompelu kiinnostanut laisinkaan vaan pakenin neulomaan, tapetoimaan ja jopa siivoamaan. Osansa siivousinnosta saa Vuorelma. Noin yleensä tulen kaavojen kanssa juttuun. En tykkää kaavojen piirtämisestä, mutta sellaista suurempaa kädenvääntöä en käy kaavojen kanssa. Viime kesänä tein kansallispuvun paidan Vuorelman kankailla ja kaavoilla. Ihmettelin monia työvaiheita. Moneen kertaan olen ihmetellyt, miksi paita on lähinnä napapaita ja tyttöjen paidan halkio edessä ylettyyn miltein napaan.


Feresien kaavat olen ostanut myös jo viime kesänä, Samalla reissulla Vuorelmalta siis. Naureskelin jo tuolloin heidän ohjeitaan. Olikohan mekkoon 10kpl A4-sivullista ohjeita. Ajattelin, että kyllä on rautalangasta väännetty asia, yksinkertaisempikin tajuaa. Vaan kuinkas kävikään. Unohdin paidan teon ongelmat kokonaan ja aloin puhtaalta pöydältä. Oikein hyvin olisi voinut muistia kaivella, ettei ole pakko ohjeen mukaan esimerkiksi halkiota leikata. Vaan sinne navan seutuville meni eka mekko. En vieläkään ymmärrä. Kakkosen mekosta otin takakappaleesta noin puoli metriä kangasta leveydestä pois, etukappaleesta noin 10cm. Edelleen mekko menee reilusti minulle ja laskokset ovat paksuja ja tönkköjä. 








Työvaiheista oli ohjeissa paljon kuvia, mutta ohjekuviin ilmestyi esimerkiksi yhtäkkiä nauha, mutta missään työvaiheessa tätä nauhaa ei ommeltu. Kaipasin Vuorelma-Suomi -sanakirjaa kerran jos toisenkin. Kolmannen mekon kankaat odottavat, samoin esiliina- ja paitakankaat. Kolmas kerta toden sanoo ja kaavat vaihtuvat eri firmalle. Vanhasta Suuri Käsityö -lehdestä löytyivät kaavat ja kokeilen niitä seuraavaksi. Onneksi näillä mekoilla kuitenkin tytöt iloisesti tanssinsa nyt tanssi ja meillä seura ei ole tiukkapipoista sakkia. Tanssin ilo on pääasia ja varustuksella ei hifistellä. Kunnioitan tuota ajattelua todella paljon.












Katsotaan kuinka pitkälle jää kolmas mekko ja tykötarpeet roikkumaan, mutta tulevalla viikolla en niitä ainakaan tee. Nyt tarvitaan jotain mukavaa hommaa.

- Unna


sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Pikku Tähkä

Tähkä, Keiju ja Taikasauva -neuleet jatkuivat. Kuopus keri itse langat ja puikot heiluivat tällä viikolla niin, että ihanuus takki valmistui. Neule tuli kuin itsekseen kuunnellessa koulutusta. On se kumma kuinka paljon paremmin pystyy luentoja kuuntelemaan neuloen! Vähän tylsempikin asia menee kevyemmin, kun kädet saa heilua.







Ilmeet kertovat ehkä tyytyväisyydestä. Ja kun itse tykkään edelleen neuleesta mahdottomasti, niin ymmärrän kyllä. Kuviakin sai ottaa vaikka kymmeniä ja poseerauksia tuli joka asennossa.












Lanka Handusta, yllätys yllätys. Ja lentosuukko lähtee Ilulle ihanasta langasta ja ihanasta mallista. Takkiin kulutin 360g lankaa, koko noin 130. Tosin, kun mitta on yliarvostettu apuväline ja kuviota, lisäyksiä ja kavennuksia muistin seurata vain toisinaan, niin koko on todella noin-koko. Käyttäjälle sopivalla kasvunvaralla sopiva ja lankaa jäi 5cm yli. Voisi sanoa täydelliseksi. 







Mies pyöritteli päätään, kun kuopuksen kanssa pohdimme tapettiasioita. Velikin taisi kommentoida, että hän ei ennen 20v ikää edes ajatellut tapetteja. Olemme kuulemma opettaneet lapset liian koviksi sisustamaan. Mahdollisesti. Kaksi vuotta kuopus on elänyt vihreiden kukkien keskellä, mutta ei ole tykännyt tapetista yhtään. Askartelu käyttöön ostin sini-ruskeeta tapettia kympillä vuosi sitten. Tapetti kolahti kuopukseen, hän halusi sen seinälle. Vuoden hauduttelin tätä "suurta investointiani". Tällä viikolla raivasimme kuopuksen kanssa hänen huoneen. Kun kalusteet oli siirretty ja homma valmis tapetointiin, aloin epäilemään tapettia kovasti. Tapetti on nyt seinässä, mutten vieläkään tiedä, onko se hyvä vai ei. Noh, asukas viihtyy. Se lienee nyt pääasia. Itse en niin paljon lasten huoneessa vietä, ettei tästä varmastikaan ongelmaa tule. Tapettia on edelleen yksi kokonainen rulla. Montaa euroa ei tässä mennyt hukkaan, jos tapetti taas joskus vaihdetaan.






-Unna

sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Kaiken kattava neuleviikko

Takana on pitkän tuntuinen viikko vaikka se on pitänyt sisällään monen monta neulontaan liittyvää asiaa. Vieläpä mukavia sellaisia.

Viime vuoden puolella tein kuopukselle tunikan (klik), joka on ollut käytössä paljon. Ennakkoluuloista huolimatta, neule ei ole mennyt niin kamalaan kuntoon mitä veikkailin. Heti alussa pinta pörrööntyi, mutta pahemmaksi ei ole mennyt. Tunikasta jäi tasku pois langan vähyyden vuoksi. Niin onnellisesti ei asiat lopulta olleetkaan. Päivänä eräänä menin kellariin ja löysin epämääräisen pussin lankoja. Ja kas vain. Punaisen kirjavaa lankaa löytyi useampi kerä. Jotta niistä eroon pääsisin, tein alkuviikon pikatyönä säärystimet.







Monissa blogeissa on pyörinyt kuplalapasten perässä variaatioita kuplista. Kuplat on jotenkin sympaattinen pinta ja aikanaan se jo jäi itsellekin mieleen pyörimään. Säärystimissäkin kuplat olivat vallan toimivat. Itse tykkäsin kuplat tehdä virkkuukoukun kanssa. Sain silmukat paremmin ongittua purkukerrosten lomasta ja kiristettyä napakasti, jolloin kuplista tuli kauniimpia. Säärystimien yläreunaan neuloin joustinta ja päälle tuli oikeita ja nurjia kerroksia vuorotteleva pätkä. Säärystimet kolahti kuopukseen yhtä hyvin kuin tunika ja käytössä ovat olleet.


Punaista lankaa jäi valitettavasti yhä edelleen. Ne, ja kaksi kiloa muita lankoja pakkasin suureen kassiin ja lähetin tyttöjen mukana kouluun. Siellä langoilla lienee paremmat oltavat. Koulu otti kiitollisena langat vastaan ja minä ilolla tyhjensin varastoja. Kummallakin taholla hyvä mieli.









Lapset ovat innostuneet neulonnasta koko ajan enemmän ja enemmän. Kiitos heidän nykyisten käsityöopettajien. Välillä käsityöinnostus katosi lapsilta täysin. Kerkesin olemaan jo harmissani. Ilo nähdä nyt ysi- ja kymppi veet puikot kädessä ja kieli keskellä suuta. Tällä hetkellä molemmilla tuubihuivit puikoilla. Saattaa kyllä tulla seuraava talvi ennen huivien valmistumista, mutta sehän ei haittaa. Kunhan ilo säilyy.



Meillä lapsilla on ongelmana silmukoiden tipahtelu puikoilta. Haaste saattaa olla melko yleinen, kun kaupoissa on myytävänä erikseen puikkoja lapsille. Itse olen kiertänyt nämä kalliihkot lasten puikot ja askarrellut omat. Tällä viikolla tytöt saivat lisäystä puikkovalikoimiin.


Itseltäni on jäänyt puikkoja ylimääräiseksi kadonneiden ja katkenneiden puikkojen perheisiin. Liimailin kuumaliimalla puuhelmiä puikkojen päihin. Puikkojen parit löytyvät etsimällä samanlaiset helmet ja silmukat pysyvät kiltisti työssä mukana. Näistä puikoista on myös se hyöty, että saan pidettyä omat puikot omina. Lapset pitävät omia puikkojaan kuin aarteena eikä kaihoa muiden perään.









Keskiviikkona pääsin vierailemaan neuletuttavien kanssa Novitan tehtaaseen Korialle. Novitan langat eivät ole minulle kovin tuttuja, varsinkaan nykyinen valikoima, mutta silti oli todella mielenkiintoista nähdä kuinka tehdään lanka paikassa, jossa valmistusvolyymi on miljoona kiloa vuodessa. Hurja määrä lankaa!

Pääsimme heti alkuun tutustumaan värjäämöön, mutta siellä ei saanut kuvata. Voin kyllä sanoa, että langan värjäys oli mielenkiintoista siinä missä kaikki muutkin vaiheet. Värjäys"kattilat" olivat suuria ja opin mm. sen, ettei luonnonvalkoista lankaa värjätä vaan se on luonnostaan sen väristä. 






Värjätty villa kammattiin koneella, jossa villan värit tasoittuivat ja villa oli unelman pehmeää topsia. Lähinnä tynnyrit näyttivät jättiläispehmiksiltä. Nam. 






Tynnyreistä topsia lähti hitaasti koneiden kautta valmistumaan langaksi. Vaikka topsi liikkui hitaasti, lankaa tuli sukkuloille viuhaa vauhtia. Koneet olivat metrien mittaisia. Tässä yhdessä koneessa taisi olla 200 sukkulaa yhtä aikaa täyttymässä.










Monien eri työvaiheiden jälkeen langat kerittiin ja kone näppärästi asetti vyötteen paikoilleen. Mielenkiintoinen päivä. Tehtaalla aikaa kului yli kaksi tuntia. 







Torstaina pääsin tuskailemaan miehen sukkaa neuletapaamiseen. Onneksi seura oli hyvää, koska itse sukka takkusi pahasti. Neljä yritystä ei tuottanut tulosta. Aina pääsin kantalappuun ja purkuun meni joka kerta. Hauduttelen ajatusta ennen viidettä yritystä. Epätoivoisista sukkayrityksistä jäi plääh olo neulontaviikkoon. Viikko oli päätettävä jollain takuuvarmalla.




Pipoja on tänä talvena tullut tehtyä yhdellä moodilla urakkatyönä. Nyt viiden pipo putkesta ulos. Vuorossa pipo miehelle. Lankana oli Regia (100g=420m), oikeilla ja nurjilla raidoitettuna ja ilman minkäänlaista suurempaa laskutoimitusta. Tämä on kiitollinen malli. Kunhan on riittävästi silmukoita, pipo istuu päähän kuin päähän hyvin. Puikot olivat 3mm ja silmukoita 130. Lankaa kului 58 grammaa, joten toisen lähes saman kokoisen saa vielä tehtyä. 











Sukka-ajatelmiin

-Unna