maanantai 22. joulukuuta 2014

Rauhallista joulua

Viimeiset ajat ovat kuluneet syntymäpäiviä juhliessa, kun neiti Kakkoselle tuli täys kymppi täyteen. Juhlinnan jälkeen ajatukset palaavat täysin joulun odotukseen, tässä hetkessä olemiseen ja nauttimiseen. Nautin joulun rauhasta, mutta vähintään yhtä paljon siihen valmistautumisesta ja odotuksesta. 


Ruoat ovat pitkälti jo valmiina. Lahjat pakattuina. Suurin osa asioista valmiina. Vielä muutamia asioita ja sitten vain olemme.


Yhden lahjoista voin jo paljastaa tässä vaiheessa. Viime vuonna postasin esikoisen kansallispuvusta. -Puvusta, joka hyppäsi kahden sukupolven yli. Suurensin mummon kuvan kansallispuku päällä ja kehystin sen. Tytär piti isoisoäitiä sylissä kuvana sama mekko päällä. Tulostin kuvan kuvansiirtoarkille ja siirsin valkoiselle puuvillalle. Lopuksi kehystin kankaan samaan kehykseen, jossa mummon kuva oli. Tässä on jotain hekkää. Pohdin, voiko joku tekemäni vaate olla joskus lapsenlapsenlapseni päällä. 






Tampereen messuilta ostin Alestalon osastolta kangasta tyynynpäällisiin. Oli hauska törmätä ko. liikkeen messuosastoon, sillä olin vuosia luullut liikkeen jo lopettaneen. En tiedä mistä olin tällaisen väärinkäsityksen saanut päähäni. Onni näin. Nyt tulee mentyä liikkeeseenkin käymään. 

Yhdestä kankaan leveydestä sain kolme tyynyä ja sisään mahtuu tavallinen 50x60cm tyyny. Varatyynyt hyvässä säilössä ja tarvittaessa otettavissa käyttöön. Taustapuolelle laitoin Wexlerin loppuunmyynnistä ostettua huonekalukangasta.






Lopuksi toivotan teille jokaiselle rauhallista ja nautinnollista joulun aikaa. Korttimme oli tänä vuonna hyvinkin käsityö -aiheisia. Kortin takana Satu Pusan runo, joka itselleni kolahti tänä vuonna.





Hiljaa kuuntelen,
kunnes kuulen sen
äänen äänettömän hiljaisuuden.
Vaivun tunnelmaan,
koen uudestaan
kiireettömän rauhan joulun maan.
-Satu Pusa-



- Unna

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Juhlia joulua odotellessa

Tämän viikon askerteluihin on kuulunut enemmän hommat keittiössä kuin ompeluhuoneessa. Neiti kakkosen 10vee synttäreitä vietimme tänään kera sukulaisten ja ystävien. Äidin rooli pienenee jokaisella syntymäpäivällä. Nytkin sankari itse täytti ja koristeli täytekakun, leipoi kuivakakun ja joulutortut. Vielä jäi sentään minullekin hommia. Monen monta herkkua sai testata ja maistaa. 






Eilen keittiöpuuhien lomassa askartelin lasten kanssa kuuseen palloja paperista. Vanhasta kirjasta leikkasimme ympyröitä, joita puolikkaina liimattiin yhteen (7kpl). Pelkkien kirjan sivujen jälkeen tuli mieleen laittaa mukaan valokuvia. Pääsimme itse vanhojen sukulaisten kanssa kiikkumaan kuuseen hauskoissa kuvissa.









Loput käsityöt onkin omalta osalta vielä piilossa kääreissä, mutta pakko näyttää kuva lasten puuhista. Arvostan ja pidän perinteisistä menetelmistä. Yksi minulle täysin vieras laji on nypläys. Se on minulle aivan liian tarkkuutta vaativaa ja liian paljon keskittymistä vaativaa. Muna opettaa kanaa. Mamma opetti lapsille nypläyksen ja nyt lapset yrittävät sitä opettaa minulle. Eivät ole onnistuneet. "Äärest viereen, vierest ääreen" hokema kaikuu kun meillä jo kuopuskin nyplää. En voi kuin ihailla.

Kuusvee kuopus ei ole suostunut opettelemaan virkkausta, koska se on kuulemma liian vaikeaa. Nypläys on helppoa, kuulemma. Tällä viikolla kuopunen opetteli neulomaan. Illalla ei uni meinannut tulla, kun teki vain mieli neuloa. 






- Unna



maanantai 8. joulukuuta 2014

Itsenäisyyspäivän puvustus

Kuopuksemme esikoulussa oli perjantaina itsenäisyyspäiväjuhla. Kuopunen sai kunnian olla presidentin rouva. Tai no aamulla hän laittautuneena meni eskariin presidentin rouvana, mutta muutaman tunnin jälkeen palasi kotiin rouva presidenttinä. Tiedä sitten missä vaiheessa vallankaappaus oli käynyt.


Kun tämä kunniatehtävä tuli julki, oli lapsen ensimmäinen ajatus puku ja kampaus. Tietenkin. Ehkä nämä äidillekin aika pian tuli pähkittäväksi. Onneksi kaapista löytyi tämä (nämä) mekot, joita kolmen sarjana tein morsiustytöille muutama vuosi sitten. Tuolloin kakkonen oli samankokoinen kuin kuopunen nyt ja mekko sopi kuin nenä päähän. Pukuasiassa siis selvisimme vähemmällä mitä linnan juhlat antavat olettaa. Myös kampauksessa ylitin itseni. Lapsi määritteli tarkasti kuinka hiukset pitää olla, mutta minä en mikään kampaaja ole. Juuri ja juuri saan letit tehtyä. Tässäkin onnistuimme ja huokasimme.






Mekon kaavat on Ottobren useammasta kaavasta muokattuja, mutta vuosien aikana on unohtuneet jo käytetyt mallit. Kankaat kävin ostamassa Tallinnasta, kun kangasta melkoisen monta metriä meni kolmeen mekkoon. Kangas on kevyttä ja laskeutuvaa, ei rypisty ja oli edullinen. Nämä oli kriteerit ostaessa. Laatu ei tietenkään sitten ollut hyvä. Langanpätkiä on tullut koko ajan näkyviin, mutta asiansa puvut ovat ajaneet ehdottomasti. Tytöille nämä ovat rakkaat puvut.

Kaulalla roikkuvat helmet ovat puvussa kiinni, samoin vyötärön helminauha. "Kaulakoru" on ommeltu kiinni olkasaumoihin.






Omat joulukortit olen laittanut jo postiin ja ilmeisesti suurin osa on jo saanutkin omansa. Ennen vanhaan oli ihanaa, kun joulukortteja tipahteli postilaatikkoon pitkin joulukuuta. Nyt pahimmillaan kortit ovat tulleet jouluviikolla kumilenkillä niputettuna. Voiko pahempaa tunnelman pilaajaa olla. Itse vaikutin asiaan laittamalla kakkosluokan merkin ja kortit saapuivat saajilleen ajoissa. Joulumerkin ja kakkosluokan merkin hintaero on pieni. Ilo oli lähettäjälle suurempi.






Viime viikolla askartelin kortteja muille. Pyrin käyttämään pois varastoani erinäisistä askartelutarpeista. Mitään ei ollut paljoa, joten kortteja tuli useita erilaisia.









Joululaatikot ja kalkkuna on pakastimessa odottamassa. Piparkakut on leivottu. Koristeet ja valot aseteltu. Kuusi on olohuoneen nurkassa joulukalenterina. Kortit on lähetetty. Joulupukin kanssa on sovittu treffit aatolle.

Lahjat ovat vielä viimeistelemättä. Yhdet syntymäpäivät vietämme vielä ennen joulua. Nautimme ja odotamme joulua.

- Unna

sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Hyvää ensimmäistä adventtia

Pienet tonttupuuhastelut hidastavat tahtia täällä julkaistavista käsitöistä ennen joulua. Jotain olen kuitenkin itselleni saanut aikaiseksi, joten pitänee se täällä vilauttaa ja yrittää sen avulla todistella hengissä oloa.


Kuva on luvattoman huono. En muistanut pyytää ketään kuvaamaan ulkona minua ja itse oman pään kuvaaminen on vallan hankalaa.






Handun BFL:sta neuloin ensin pipon itselleni. Noin neljäs yritys tuotti tulosta. Lanka oli ihana, mutta mikään malli ei tuntunut olevan edukseen. Lopulta Tähkä, Keiju ja Taikasauva -kirjasta aloin neulomaan Estelleä. "Estelle on nuoren prinsessan myssy..." Ajattelin sen verran olla nuori ja prinsessa, että Estelle kelpaisi omaankin päähän. Neuloessa tuli kuitenkin epäusko ja jatkoin kuviota niin, ettei se aivan kruunulta vaikuttaisi. Yksikään vastaantulija ei ole onneksi huomauttanut prinsessamaisesta pipostani.


Pipon piti saada tietenkin kaveriksi lämmikkeet käsiin ja kaulaan. Kupla-lapasiin BFL sai kaverikseen Handun merinon, joka livenä on lähes tipun keltainen. Kaulalle tikuttelin 6mm pyöröillä helmineuleella putkea, jota ylhäällä kavensin muutamilla kerroksilla. Lopuksi neuloin pienemmillä puikoilla tampit, jotka pitävät huivia vähän rytyssä. Huivissa silmukoita oli 80. Huiviin kului lankaa 92grammaa, pipoon 55g ja tumppuihin yhteensä 91g.






Viime yönä kuuntelin Hoosiannan Jouluradiosta puolilta öin. Joululaatikot on paistettu ja maistettu. Piparitaikina odottaa jääkaapissa huomista. Joulukortit ovat postitettu. Valoja ja koristeita on siellä täällä. Kuusi toimii joulukalenterina ja on olohuoneen nurkassa. Joulupukin kanssa on sovittu treffit ja kalenteri käännetään juuri joulukuulle. Ihanaa aikaa!




- Unna

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

Messuilut

Perjantaina oli ilo olla Tampereella kädentaitomessuilla. Tampereen messut ovat niin mahtavaa vaihtelua Helsingin messuille, joissa samat kauppiaat ovat tulleet tuotteineen liiankin tutuiksi. Valitettavasti heistä moni ei jaksa enää yllättää. Tampereella on kauppiaita kauempaa ja tarjonta niin mieletöntä. Uusia juttuja, ideoita, oivalluksia. Houkutuksia ja värejä.


Ensimmäisiin kahteen halliin meni lähes koko päivä aikaa. Oli nähty paljon, mutta toisaalta olo oli sellainen, että tässäkö tämä nyt oli. Kauan odotetut messut. Kaksi tuntia ennen sulkemisiaikaa löysimme tiemme kolmanteen halliin ja oli kuin olisi löytänyt aarteen. Kolmennessa hallissa oli monia sellaisia kauppiaita, joita tuotteineen olin odottanut. Yhtälö valtavan määrän ihanien esittelijöiden ja tavaroiden sekä kahden tunnin ajan kanssa ei ollut mahdollinen. Viimeiset käytävät menimme lähes juosten. Tampereen messuille ei useamman päivän lippu ole ollenkaan liioiteltua.


Messuilla aikaani kulutin paljon saumureita katsellen. Koeajot ja koneiden näkeminen oli yksi tärkeimmistä messuasioista. Konekauppiaita oli joka lähtöön. Oli nappikauppiaaksi itsensä tituleerannut, joka ei koneista osannut kertoa juuri mitään. Olin todella helppo asiakas ja olisi ollut helppo tehdä kaupat. Ne jäi ko. osastolla tekemättä. Oli osastoja, joissa oli hyvä myyjä, mutta kone ei vakuuttanut. Oli osasto, jossa kaikki täsmäsi. Konetta ei kuitenkaan messuilta tullut mukaan, mutta pian minulla on uusi saumuri. Ihan varmasti on. Odotan sitä jo innolla. 


Nämä taisi olla ensimmäiset messut ikinä, josta kotiin ei tullut lankaa. Tätä jaksan ihmetellä. Tämä ei ollut suunniteltu juttu. Kangasta tuli muutama pieni pala verhoon, tyynyyn ja itselle tunikaan. Lisäksi ompelutarvikkeita, askartelutarpeita, nauhoja ja muuta pientä.







- Unna



sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Kassimarkkinat

Toisinaan minulta on kysytty myynkö käsitöitäni. Nihkeästi olen siihen suostunut. En pidä itseäni taitavana, en ole arvostanut omia tekeleitä, hintaa ei ole tuntunut löytyvän ja en ole uskonut kaupan käyvän. Nyt kuitenkin useiden kysymysten ja jouten olon seurauksena päädyin tekemään muutamia kasseja myyntiin. Ensimmäiset menikin jo enkä niitä edes muistanut kuvata.


Kuvissa näkyy käyntikortteja. Sähköpostiin tuli mainos Vistaprintiltä. Aikani kuluksi leikin halvalla tarjouksella ja tilasin kortteja. Oikeastaan aika hauskat turhakkeet. Hinnan niihin sai hyvin esille ja asiallisuutta tuli lisää. Seli seli. Halusinpa leikkiä.


Olen selvittänyt veroasioita ynnä muita seikkoja ja nyt pitkän tauon jälkeen taas yritän muistaa koota kuitteja kasaan ja miettiä kuinka kaikki asiat menikään. Ehkä tämä tästä. Suurille markkinoille ei tässä ole tarkoitus henkseleitä paukuttaen lähteä. Muutamista kasseista ja pusseista tässä puhutaan.








Minun juttu on, että kassit suljetaan napilla. Jotta arvotavarat säilyisi on kassin sisällä nipsulla kiinni vetoketjullinen pussi samaan tyyliin kassin kanssa.



















- Unna







sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Uppercut

Marraskuu alkoi. Viikolla kerrottiin, että sää on kuin juhannusviikolla. Yhtä ajan hermoilla siis tämäkin kuva. 


Kesällä uimarannalla istuessani neuloin keveää neuletta, jonka langat odottivat puikoille pääsyä jo viime vuoden Tampereen messuista asti. Tämä on tällainen ajan kanssa toteutettu projekti näemmä, kun kaikki vaiheet kestävät aikansa.


Langat ostin jo edesmenneen Villavyyhdin osastolta, samoin ohjeen Uppercut. Lankana Geilsk Tynd uld (100% villaa). Ohjeessa S-kokoon oli merkittynä menekiksi 4 kerää lankaa (á 50g). Ostin viisi, kun ajattelin tehdä pidemmän kuin mallissa oli. Mallissa oli kyseessä tunika. Omassa ajatuksessa malli toimisi enemmän mekkona. Niin, että kyseessä on pitkä tunika tai että alla käyttäisi valkoista alusmekkoa, joka sopivasti näkyisi helmasta. 






No koska projekti toteutetaan ajan kanssa, ei tietenkään mekkoa ole vielä tehty. Ajatuksissa se on kuitenkin edelleen. 


Ajatuksissa on myös säärystimet. Koska lankaa jäi yli reilu kerällinen, ajattelin tehdä mekon kanssa säärystimet. Ne on puikoilla, mutta eivät tunnu edistyvän. Ikuisuusprojektiksi taitaavat päätyä.


Malli on mukava, helppo neuloa, toimii useissa tilanteissa. Ainoa harmituksen paikka on edessä olevat nurjien välissä olevat oikea silmukat. Ne olisi pitänyt neuloa ehdottomasti takareunasta, jotta jälki olisi siistimpi. Tajusin liian myöhään enkä jaksanut purkaa. Silmukat leviävät ikävästi nyt.


- Unna

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Räsymattosäärystimet

Elämä on mennyt ihan lomailuksi. Syysloma alkoi anopin remontin loppuun saattamisella jatkui perheen ja ystävien kesken ja päättyi sängyn pohjalle kahdeksi päiväksi sairastaen. Huomenna alkaa arki ja uusi suunta ylöspäin.



Meillä on ollut kova keskustelu esikoisen kanssa ulkohousujen käytöstä. Vitosluokkalaiset eivät enää käytä housuja. -Kuulemma. Ei kukaan muukaan käytä. Keskustelujen lomassa on pohdittu muita keinoja pitää itsensä lämpimänä. Jonkin lainen kompromissiksi ovat tulleet säärystimet. 






Loman alkajaisiksi tyttö halusi säärystimet itselleen. Valitsi kaupasta langat ja äitinä tingin omista ajatuksistani ja ostin langat. 7 veljestä ei ole kuulunut valikoimiini karkeuden ja heikon kestävyyden vuoksi sekä siksi, että lanka on aiheuttanut ihottumaa ja kutinaa neuloessa. 


Ajattelin, että säärystimet häntä miellyttävästä langasta on ehkä lämmittävämpi vaihtoehto kuin komeron nurkkaan myttyyn jäävät äidin valitsemat vaihtoehdot. Ainakin loman nämä ovat olleet nyt käytössä ja ovat kelvanneet.


Täytyy kyllä itsekin sanoa, että nyt Novita yllätti positiivisesti minut. Langassa ei ollut ainoatakaan solmua eikä merkittävää vaihtelua langan paksuudessa. Lisäksi kutinaa ei tullut neuloessa juurikaan.






Sekä säärystimiin että tumppuihin tein raitaa kahdella eri raita-langalla. Toinen on harmaa keltainen kerä, toinen kirjavampi versio. Hauska räsymattomeininki tuli.

Säärystimiin meni (koko 140-150cm) kolmosen puikoilla lankaa 150g ja tumppuihin 70g.






Keväällä ja kesän alussa osallistuin salaiseen neuleystävä vaihtoon. Ennen lomaa postilaatikosta löytyi todellinen yllätys. Salainen ystävä jolle lähettelin postia keväällä, lähetti kiitoksen minulle. Paketti oli aikansa odottanut Lentävässä lapasessa Järvenpäässä, mutta koska en siellä ole toviin päässyt käymään, tuli onneksi paketti postin mukana minulle. Mikä yllätys! Paketti ilahdutti erityisesti siksi, että lähettämäni paketit olivat olleet näemmä mieleen saajalleen. 

Kiitos sinulle salainen ystäväni, jos tätä luet!!! 






- Unna

maanantai 13. lokakuuta 2014

penaalitalkoot




Kaikki alkoi tästä. Kesäloman lopulla esikoinen ilmoitti haluavansa One Directionin penaalin. Kylältämme ei tietenkään sellaista löytynyt ja en ehkä olisi ollut halukas siitä maksamaankaan. Olen kyllästynyt kaupan penaaleihin koon vuoksi. Penaalit ovat niin lyhyitä, ettei viivotin mahdu sisään. Viivottimet ovat meillä häviävä luonnonvara. Niitä etsitään aina.


Vuoreksi pala ylipitkästä suihkuverhosta pois leikattua kangasta, keittiön pöydällä pöytäliinan suojana ollutta muovia päälle ja väliin kansallispuvun paidan kangasjäämistöä. Kuvansiirtoarkille tulostin netistä kuvan ja tekstin tarkkojen ohjeiden mukaisesti ja silitin paikoilleen. Punainen nauha oli myös esikoisen määrittelemä. 


Yllätys oli suuri, mutta lapsi ylisti penaalin maailman parhaaksi. Ihmeiden aika ei siis ole ohi. Mutta koska tämä oli maailman paras, ei se voinut jäädä viimeiseksi.









Kakkoselle penaali piti tehdä aiheella kissa. Vähän kauaksi annetusta tilauksesta tämä jäi, mutta kelpasi. Suihkuverhot ja muovit jälleen käytössä. Täpläkangas on jämäpala tytön tunikasta ja leggareista.









Ennen kuin kerkesin kuopukselle eskaripenaalia tehdä, tuli esikoisen ystävältä tilaus. Aikaisena synttärilahjana valmistui hänen suunnittelema ponipenaali.









Viimeisenä käyttöön pääsi eskariin kuopuksen penaali. Kuvat ovat eskarikirjasta Huiske. 





- Unna





sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Bambeja Orelmassa

Mekkotehdas kirja oli aikanaan sellainen, joka oli ehdottomasti saatava. Se vaikutti niin ihastuttavalta ja aurinkoiselta. Jossain vaiheessa huomasin, että kirja oli ollut minulla pitkään enkä ollut ainoatakaan mekkoa ommellut siitä. Kirjaa olin kyllä toisinaan selannut ja kirja oli antanut minulle ideoita projekteihin. Ensimmäisen mekon sain kuitenkin vasta nyt tehtyä. 


Toteutukseen pääsi Orelma. Se vastasi liivimekkotarvettani nyt sopivasti. Olin lukenut facebookin ompeluryhmissä, että kirjan mallit ovat leveitä, joten summassa leikkasin kankaan kapeammaksi helman osuudelta. Mekko oli tarkoitettu ihanaiselle kultamuru kolmeveelle. Tytölle, joka ei ole rimppakinttu. Kaavan otin 110cm mukaan (110/116, mutten leikannut saumanvaroja). Kankaan leikattuani ja taitoksen avattuani huomasin, että kokoa on kylliksi isommallekin tytölle. Meidän 128 koon vaatteita pitävä tyttö meni hyvin tuohon 110cm mekkoon kavennuksesta huolimatta.


Tyttö totesi lohduttavaan äänensävyyn "Äiti ei mua haittaa. Kyllä mä voin tätä mekkoa pitää." Ja ei todellakaan haitannut. Kahdet synttärit hän on tänä viikonloppuna tällä mekolla mennyt. Kolme veelle piirsin sitten ihan itse summassa kankaat.






Mekon mallia muokkasin pääntien, taskujen ja leveyden osalta. Pääntiellä on kuja ja kuminauha, jotta sain riittävän pieneksi rypytettyä. Taskujen reunassa on foe-nauha supistamassa taskunsuuta ja taskuissa samaa kangasta kuin bambissa.






En ole koskaan ommellut pipoa. En koskaan. En tiedä kuinka olen näin pitkälle päässyt ilman moista hommaaa tänä ryppypipojen aikakautena. Tällä viikolla otin haltuun senkin homman. Vuoreksi laitoin bambua ja pallollinen trikoo päälle sekä äidin virkkaama liina. Pipon piirsin Mallikelpoisen mallin mukaan. Harjoitusta tämä kyllä vaatii. Mutta kyllä siitä pipon erottaa. Sekä pipon että mekon kankaat ovat vuosikerta marinoituja. Hankintapaikaa en todellakaan muista. Mekoista tuli todella lämpimät fleecemekot.






Ennen bambimekkoja olin jo alkanut tikuttamaan polvareita tytsylle. Mekon valmistutta tajusin kuinka hyvin nämä kaikki sopivat yhteen. Polvisukat on neulottu Sisusta 2,5mm puikoilla (60silmukkaa) ja lankaa meni koon 30 sukkiin 86grammaa.





- Unna





sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Sukan varret

Juuri nyt ei tunnu tulevan valmista millään. Löytyisiköhän syy siitä, että uusia töitä aloitan hyvällä tahdilla. Samaan tahtiin ei loppuja tule. Toinen ongelma on se, etten ole kaikkea kesällä valmiiksi tullutta saanut blogattua. Iloisia kesäkuvia on vielä koneella. Näillä keleillä ehkä hitusen hupaisia jopa päivittää...


Mutta hommaa ei oteta liian vakavasti. Nostetaan jalat kattoon ja nautitaan siitä mitä tehdään.






Keväällä TeeTeen hullunhalvoista ostin SandnesGarnin Sisua monissa eri väreissä. Ajatus oli tehdä tytöille ja itselle sukkia. Kerrankin laitoin itseni jonossa lasten eteen. Polvareita aloin tekemään, mutta nilkkojen kohdalla päättelin. Järkeilin, että monikäyttöisemmät ovat yhdet pitkät varret/säärystimet ja useammat erilliset terät. 


Yhdet terät olen turkoosi-vihreänä tehnyt (päättelemättä edelleen kröhöm). Lisää teriä ts. tennarisukkia teen välityönä kun jaksan ja kun kiinnostun. Lankoja on vielä paljon.


Varsia tikuttelin Jyväskylässä kesäkuussa Titityyn neulemiitissä. Keli oli kaikkea muuta kuin kesäinen. Olisi tehnyt mieli pitää pitkiä sukkia jalassa jo saman tein. Vaan kun varret valmistuivat, tulivat helteetkin ja villat hautautuivat kaapin nurkkaan. Eiköhän nyt taas käyttöä tule ilmojen viiletessä. 160 grammaa meni yhteensä lankaa kuudessa eri värissä näihin. Ja kerrankin olin niin fiksu, että päättelin langat neulonnan mukana, joten sitä loputonta loppumaratonia ei tällä erää ollut.





- Unna




maanantai 15. syyskuuta 2014

Kukkiva sadetakki

Tätä voi jo sanoa ikuisuusprojektiksi kai. Ostin Eurokankaasta kankaat sadetakkia varten kolme vuotta sitten. Tein tytölle tuolloin lintutakin. Samalla leikkasin palat omaan takkiin. Takki oli ommeltu päälikankaiden osalta liiviksi. Sitten tuli muutto, pakkaukset jne. Takin palat ovat olleet nyt 2,5 vuotta varastossamme. Aina välillä olen ne nähnyt ja ajatellut, että kohta on niiden vuoro. Vuoro kesti aika paljon pidempään.


Nyt kaivoin palat esille. Aikomani vetoketju oli ilmeisesti jo päätynyt johonkin toiseen projektiin. Onneksi inspiraation hetkellä oli kuitenkin vetoketjuja kotona.






Tuskallinen sadekankaan ompelu ja saumojen teippaaminen päätyi, mutta onnellista loppua ei välitettavasti tässä tarinassa ole. Taskut liian pienet, hartioista kirraava ja kurttuun vetävä, tönkkö huppu... Takki on pidettävä, muttei mukava eikä se mitä suunnittelin. Kankaita ostaessa ajatus oli, etten halua olla synkällä säällä aina mustissa. Se tässä onnistui hyvin. Viikonlopun partioreissulla takki oli hyvin lämmittävä ja tuulta pitävä. Ei tarvinut varustautua sadevarusteisiin, kun takki sopi kaikkiin keleihin. Eli jotain hyvääkin. 



Kaavat piirsin silloin aikanaan itse yhdistelemällä ja muokkaamalla useita eri kaavoja. Kehittämistä on paljon. Vuosien aikana tosin olen hukannut jo kaavatkin, joten niitä en enää muokkaa. Alkakoot tämä onellisemmin alusta. Takkien ompelu ei jää kuitenkaan tähän. Kyllä minä vielä kunnon takin teen. Tämä olkoon harjoitusversio.





- Unna




keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Titanium-Nurmilintu

Kalenterista katsoen pitäisi puikoilla olla kovaa vauhtia tumppuja ja sukkia tulossa. Vaan ei ole. Ei ole kiinnostusta kumpiinkaan yhtään tällä hetkellä. Sen sijaan huiveja on tullut ja ja on edelleen puikoilla.






Ensimmäisenä valmistui Titanium. Pingottaminen ja kuvaaminen jäivät pitkäksi aikaa odottamaan, kun huomasin huivin olevan aivan liian pieni. Muiden siivellä tämäkin pääsi höyrytykseen ja koeajoon onneksi.






Neiti Kakkonen otti ilomielin huivin itselleen. Napilla kiinnittämällä huivista tuli oikeastaan käytännöllinen. Lapsi ei kaipaa liehukkeita eikä ylimääräisiä ulokkeita. Ei roiku, ei kiristä eikä purista. Lankana Handun merino. Siitäkään lapsi ei keksi mitään huonoa. Käyttämäni lanka on huomattavasti ohjeen lankaa ohuempaa (minulla 100g=400m ja ohjeessa sport-paksuinen). Ei tarvitse selitellä miksi huivi jäi pieneksi. Tuskin neuloessa ajattelin seikkaa yhtään. Huivi on nimittäin neulottu Olympia-stadionilla heinäkuussa, kun esikoisen kanssa olin Helsinki Pop Show:ssa. Musiikkia kuunnellessa huivi tuli itsekseen. Ajatus taisi olla enemmän musiikissa.






Viime viikonloppuna olimme 12v syntymäpäivillä ja muutamaa päivää ennen juhlia päätin tehdä huivin lahjaksi. Aikataulu määritteli paljolti mallia. Toisesta päästä aloitettu ja koko ajan levennetty huivi yksinkertaisilla reikäneulekerroksilla (*2 o yht., lk, 1o*) oli se mihin aika riitti. Ja kyllä. Voi huomata vaikutteet Nurmilinnusta. Lanka on vuosia sitten ostettua silkki-puuvilla-akryyli sekoitetta (Kokon). Paksu lanka huiviin, mutta tulipa lämmikettä ja kokoa. Langan paksuus on 50g=175m ja puikot 4,5.






Esikoinen olisi huolinut itselleenkin ja poseerasi mielellään.






Handun blingbling langasta muotoutui itselleni nyt niin kovin suosittu Nurmilintu. En ihmettele suosiota. Yksinkertaisuudessaan huivi on kaunis ja käytännöllinen. Tein nelosen puikoilla, jotta kokoa ja laskeutuvuutta tuli riittävästi. Lopulta huivi olikin melko suuri. Tarpeeseen juuri sopivan kokoinen.









Blingblingiä on minulle juuri sopivasta tai siis sopivan vähän. Kuvaankaan sitä en meinannut saada.





- Unna