Taskutakki

Tällä kertaa projekti alkoi lanka-arkussa 3-4 vuotta keskeneräisenä olleen työn kaivamisella. Aloin takavuosina tekemään takkia itselleni. Pääsin kainaloihin ja jämähdin. En itse asiassa edes muista miksi. Neule näytti ihan kivalta ja homma tuntui ihan ookoolta. Tai ehkä se oli just se, se oli vain "ihan kiva", ei riittävä. 

Käyttämättömistä langoista sain tehtyä takin vartalo-osan. Hihoihin pitikin kaivaa perintövyyhtipuut ja iki-ihana alkuperäispakkauksessaan oleva wool winder. Purkuhommia, langat vyyhdille, veteen ja kuivana kerälle. Lanka on 100% alpakkaa. 

Mallina on Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta Taskutakki. Takki sykähdytti heti sen nähtyäni. Lanka ei ollut tähän takkiin paras mahdollinen, mutta halusin käyttää varastoa pois. Ehkä teen vielä toisen takin jostain toisenlaisesta langasta. 

En tiedä luinko ohjetta hutiloiden, liikaa itse päätellen vai mistä johtui, että aina välillä tipahdin kyydistä. Toisinaan keksin 2-3 tapaa, miten ohjeen olisi voinut tulkita. Toisinaan päättelin oikein, toisinaan en. Eli ken näkee takin liikkeellä, voi tekemisen puutteen iskiessä etsiä virheitä. Niitä löytyy!

Mutta mitenpä kävikään. Sain neuleen valmiiksi, sovitin ja laskin käsistäni. Tytär tuli koulusta, tokaisi "ai, sä sait sen valmiiks" ja laittoi päälleen. Lopuksi tokaisi "kiitti äiti". Tähän on siis tultu. Tyttäret vie vaatteet itselleen. Vielä ei olla siinä iässä, että voisin tyttäriltä itse lainata vaatteita. Ehkä sekin aika koittaa. Sen verran tyttäret ovat pienempiä, että itselleni tein takin 3/4 hihoilla. Jos lanka kestää, on tämä takki malliltaan ainakin pitkäikäinen.

Neule oli todella koukuttava tehdä. Ohje oli perinteisestä takkimallista täysin poikkeava. Oli jännittävää kokeilla, että mitähän tästä tulee. Toisaalta koko ajan mietin, että tästä on tultava hyvä Samaan aikaan kuitenkin pohdin, että lanka on huovuttuvaa, joten ei muuta kuin koneeseen ja huopana uusiokäyttöön. Purkuun en enää lähde. Eikä onneksi tarvitse.

Marraskuu vaihtui joulukuuhun. Kovasti joulua odotetaan. Joulupukin kanssa jo tekstiviestit on vaihdettu, kirjeet kirjoitettu, kalenterin luukkuja avattu ja kortit tehty. Niin paljon oli suunnitelmia jouluun. Nyt tuntuu, että aika ja voimat ei riitä kaiken toteuttamiseen. Stressaamaan en ala, mutta kun niin haluaisin tehdä. Stressi nousee siitä, etten saa tehtyä, ei tekemättömistä töistä. Vaan onneksi ollaan vasta joulukuun alussa.

Amaryllis alkoi kukkimaan adventin kunniaksi. Iloista joulun odotusta!

- Unna