torstai 20. kesäkuuta 2013

Villa Karamelli


Etsimme leikkimökkiä jo tovin netistä. Kauhistelimme hintoja ja mietimme kuljetuksia. Niin kuin usein, asiat ratkeavat omalla painollaan. Hyvällä onnella meidän mökki löytyi kahden talon takaa. Saimme edullisen mökin ja kuljetuskustannuksiin kertyi kengän pohjien ja kottikärryn renkaan kulumista sadan metrin matkaa suhaten. Mahdoimme olla melkoinen näky, kun kannoimme parhaillaan 1/3 mökkiä yhtenä palasena, lattiaa yhtenä palana ja katto tuotiin viimeisenä. Nöyrin kiitos isovanhemmille kaikesta tästä!

Mökki oli pienempi kuin haaveissani. Nii-in... siis minä haaveilin leikkimökistä. Mökki on lapsillemme leikkiin hankittu, mutta kyllä minäkin siitä unelmoin ja suunnittelin. Netti on pullollaan mitä ihanampia mökkejä, jotka jo toimivat ihanana unelmointi ja päiväunipaikkana. Minulla on tosin pihassa jo oma "leikkimökki" vanhassa saunamökissä, joten olen luovuttanut nyt tämän uuden mökin lapsille. Mökin sisustaminen oli kyllä viedä minut mukanaan. Mies kiltisti kuljetti meitä kirpputorilta toiseen, kun etsimme kuopuksen kanssa sopivaa tavaraa. Mökki on sisustettu kotoa löytyneillä tavaroilla ja kirppislöydöillä. Vain muutamia tavaroita on kaupasta uutena hankittu, mutta nekin ale-hyllystä.


Mökki tuli meille punaisena, elämää nähneenä ja jatkoaikaa anovana mökkinä. Sisäpintoja ei oltu käsitelty mitenkään. Mökki oli entisellä paikallaan vinossa, joten vaateriin laitettu perustus ei ollutkaan mökille oikea. Meidän pihassa huvikumpu -tunnelma on oiva ratkaisu eikä haittaa lainkaan, jos mökkikin on vähän vinossa. Kuopus ei mökin tultua enää kyennyt muuta tekemään kuin olemaan mökissä. Mökin ollessa pystyssä yhtenä palasena, olisi yötkin pitänyt nukkua siellä. Vaatteetkin on kuopuksen itsensä valitseman aamutuimaan, että pääsi mökille heti aamulla :)





Maalia kului mökkiin useampi litra. Maalien hinta olikin suurempi kuin itse mökin, mutta ihmeitä se maali tekee. Lapset urakoivat vanhaa maalia raapien ja uutta sutien. Kuopus huuteli vain "Tää on helppoa kuin heinän teko!" ja teräsharja heilui. Maalikaupassa kuopus valitsi sisälattian väriksi kauniin vanhan siniharmaan. Hän on tyylitietoinen. Minä äiti-ihminen kysyin kauniisti, anoin ja toivoin, että eikö meille voisi pinkkiä mökin lattiaa maalata. Hetken suostuttelun jälkeen sain tahtoni periksi ja kaikki kolme tyttöä ja mies oli saatu pinkin puolelle. Lattiamaalin nimi oli Karamelli. Siitä sai mökki nimensäkin. Punaisena rähjäisenä mökin nimi oli Villa Punarinta. Kuopus antoi nimen pihallamme olleen punarinnan mukaan. Lattian maalaamisen jälkeen nimi olikin Villa Karamelli. Ja nimensä veroinen siitä sitten tehtiinkin.






Kuopuksen ollessa mummilassa ja isompien lasten leirin aikaan askartelin ja maalasin. Mitä sitä äiti muutakaan lasten poissa ollessa. Ovi vaatii vielä maalia, samoin mökki toisen kerroksen. Näillä maaleilla menemme kuitenkin tämän kesän. Ensi keväänä maalataan toinen kerros. Ulkorappuset ovat vielä väliaikaiset. Terassi ja raput tulee myös uusia, mutta ne tulevat omalla ajallaan.






Äitini varastosta löytyi vanha yöpöytä, joka jatkoi elämäänsä hellana. Laitoin päälle kontaktimuovin, josta oli leikattu levyjen kokoiset reijät ja maalasin spray -maalilla levyt ja poistin muovin. Vedin vaihdettiin uuteen. Tämä on uudempaa tekniikka, jossa kylmäkoneet voi olla yhdessä lieden ja uunin kanssa. Alaosaan on tulossa joskus aikanaan uunin luukku, mutta nyt siellä on hyvä paikka kuopuksen askartelemalle mikrolle.







Hyllyä on tulossa vielä lisää, ehkä reunakangasta tai pitsiä. Nyt haetaan tuntumaa käytännön toimivuuteen. Mökki on kovassa käytössä koko ajan. Luulin, että mökki palvelisi viisveetä, mutta siellä on kaikki omat ja naapurien lapset pienistä isoihin. Isot tuntuvat olevan toisinaan kaikkein tarkimpia mökin suhteen.






Meillä ei ole saanut heittää edes jäätelötikkuja pois hetkeen. Pakastimeen askarreltiin huovista puffetteja, eskimoita ja kaikenlaisia vadelma- ja mansikkajäätelöitä. Jäätelörasioita päällystin kontaktimuovilla, jotta ne kestäisi kesän leikit.






Pöytälevy on vanhasta kirjahyllystä, lavuaari vanha emalikulho, johon liimasin ainoastaan pohjaan ylijäämä siivilän. Hana on vielä hakusessa. Anoppilan ulkovarasto on jo pengottu. Se on yleensä pettämätön aarreaitta. Kierrätyskeskukset ovat seuraavana kohteena.







Halpahallin ale-kukkakori pääsi limukoriksi ja lattiamaalilla maalasin tekstin. 






Mökki on koti, toisinaan kioski. Jäätelöiden lisäksi piti tietenkin olla muutakin herkkua ja myytävää. Muffineja, suklaakeksejä, pipareita ja leivoksia tein eripaksuisista huovista. Tähän hommaan jäi kiinni. Lapset esittivät toivomuksia ja minä askartelin. Aivan mahtavaa hommaa ja tuotekehittelykin eteni joka tuotteen jälkeen. Kyllä muutama muffini vielä pitää tehdä. Viimeinen oli jo kelpo suorituksen näköinen. Ensimmäisestä todella huomaa, että se oli ensimmäinen.












Kioskilla myyjät myyvät tehokkaasti ja ostajat valitsevat tarkasti listasta ostokset. Ihana katsoa kuinka mökki on käytössä jatkuvasti.






Mutta josko kuitenkin vielä muutaman leivoksen tekisin... ehkä muffinin... Jäätelöpalloja voisin huovuttaa. Tiskipöytään verho, matto vaatii kyllä liukuesteen..... kukahan siellä mökissä eniten on :)


-Unna





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Vieraskirja

On mukavaa, jos jätät viestin!