keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Melkein neon liivi

Perheemme elämä on ulkoistettu poutapäivien ajaksi. Lapset ovat lähteneet vapaapäivinä pihalle heti herättyään ja palaavat sisälle, kun nukkuma-aika koittaa. Ihanaa kellotonta aikaa, puuhastelua ilman pakkoa, iloista ja huoletonta oloa. Lapio on heilunut kovasti pihamaalla. Olen kaivanut kuoppaa kuopan jälkeen meidän kivikkoiselle pihalle. Alueen muut talot ovat savimaalla, mutta meidän piha on täynnä kivikkoa. 

Kuoppia kaivaessa kuopus on vieressä etsimässä matoja. Madot saavat nimet ja heille tehdään koteja. Kuopuksen lemmikkeinä ovat kastemadot nimeltään Voiveljet ja Elisa. Tämä viisvee on aivan varma, että erottaa nämä kaksi matoa kaikista muista madoista.

Lasten puuhatessa omia juttuja, olen minä jatkanut pihan muokkausta omaan verkkaiseen tahtiini. Välissä olen pitänyt taukoa neuloen ja kun mies on saanut jalkalistoja pätkittyä, minä olen maalannut niitä. Aiempaan postaukseen viitaten: MEILLÄ ON MAKUUHUONEESSA JALKALISTAT!!! Ja kesä ei ole kunnolla vielä alkanutkaan. Listoja on vielä noin 100 metriä jemmassa, joten kyllä vielä toviksi hommaa riittää. Olohuoneen listoitus on menossa jo hyvää vauhtia ja eiköhän keittiö ja eteinenkin samalla viedä päätökseen. Tosin eteisen seinät ovat vielä suunnitteluasteella... kröhöm... mutta eikö olisi upeaa jos jalkalistat (ne jotka aina jäävät roikkumaan tehtävien listalle) olisi tehty ennen muita valmiiksi.









Ulkotyönä pääasiassa toteutettu kuopuksen liivi sai loistavan vastaanoton. Alkuun äidillä ja tyttärellä oli hyvin erilainen näkemys tilaustyöstä, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Mullenytkaikkiheti -asenteellani en löytänyt sopivaa ohjetta juuri siihen hetkeen, kun neuletta aloitin. Siispä kokeilin itse tehdä omasta päästä liiviä. Malli ei ole millään tavalla haastava neulojalle, mutta tällaiselle aloittelijalle tässäkin riitti mietittävää silmukoiden määrän ja kaarrokkeen kavennusten suhteen. Kaula-aukkoa jouduin kerran purkamaan oikean koon löytymiseksi. Pituutta olisi saanut tulla hivenen enemmän kasvunvaraa ajatelellen ja nappi olisi voinut olla pari kerrosta ylempänä, mutta kokonaisuuteen olen oikein tyytyväinen ja saatan tehdä toisen liivin viisaampana. Lankaa jäi hieman yli. Mahdollisuus siis helman jatkamiseen on vielä olemassa. 










 Neuloin liivin alhaalta ylös yhtenä kappaleena niin että vain kainalosaumat ommeltiin yhteen. Hihat neuloin tasoneuleena ainaoikein osuuden ajan ja sen jälkeen yhdistin suljetuksi neuleeksi. Napilla sain vähän kasvunvaraa, jos hihansuu alkaa kiristämään. Napit ovat jostain messuilta löytyneet. Katsotaan kuinka kauan puiset napit pysyvät menossa mukana. Ne olivat väriltään niin hyvät, että pääsivät nyt neuleeseen, mutta tiedän, etten tule ottmaan niitä pois pesun ajaksi.










Lapsi on tyytyväinen ja tietenkin paras palaute on, kun liivi piti saada heti käyttöön. Asukokonaisuus on viisveen itse päättämä. Väljä tunika ei ehkä ole ihan paras vaate alla, mutta näillä mentiin päivä Vuorelmalla Kärkölässä.






Olisikohan hetkeksi nämä valmiiksi raidoitetut langat neulottu. Ne on kerällä niin ihanan näköisiä, mutta valmiina neuleena tulos on mitä sattuu. Harvoin olen ennalta pystynyt kuvittelemaan oikeaa lopputulosta. Tämäkin lanka oli kerällä selkeä omenanvihreä-pinkki-lila, mutta neuleessa näyttää lähinnä neonväreiltä. Mutta eikös ne olleetkin muotia.... Lanka on HjerteGarnin merinovillaa ja neuloessa tuntui hyvälle. Kaikki syy uskoa, että myös käytössä lanka palvelee hyvin.



Vuorelmalla käydessä mukaan lähti Veto-lankaa useampi vyyhti erästä suunnitelmaa varten. Suunnitelmaa ei auta täällä vielä paljastaa. Tässä kuitenkin makusteluja tulevista projekteista. Ompelukone ja puikot esille... jahka tästä parin päivän sängyn pohjalla sairastelusta taas selviän.




-Unna

perjantai 17. toukokuuta 2013

Sukkamaraton

Keskeneräisten töiden viimeiset kolme työtä oli sukat, sukat ja sukat. Ensimmäiset niistä odotti valmistumistaan vuoden tai kaksi. Totaalinen plääh. Olen kyllä vuoden aikana tehnyt sukat jos toisetkin, mutta nämä oli totaaliplääh. Enkä edes tiedä miksi. Tein vuosia sitten Vuorelman Veto-langasta pitkät sukat itselleni. Sukat oli kovassa käytössä muutaman vuoden, jonka jälkeen pohjat oli kuta kuinkin yhtä reikää. Jo tuolloin ajattelin tehdä varsiin uudet terät, mutta toteutus kesti. Uudet langatkin on odottanut kaapissa yli puoli vuotta. 

Tästä lähdettiin: Fiskars ja Veto (sattumalta sävy sävyyn)







Uudet terät tuli lopulta nopeasti valmiiksi. Puuttuihan puolet sukan teosta. Henkisesti teko ei tuntunut ihan niin nopealta. Valmista työtä katsellessa en tiennyt itkeä vai nauraa. Kammottavat. Aivan liian karkkia. En tiedä mitä ajattelin lankaa ostaessa. Tumminta väriä ei Vuorelmalla juuri ostohetkellä ollut ja ajattelin, että aivan turhaan kolme vyyhtiä lankaa ostan, kun teriin ei lankaa kulu paljoa. Mutta eihän tämä toimi alkuunkaan. 


Ensin marinoin pari vuotta reikäisiä sukkia, jonka jälkeen marinoin sukkia yhdessä lankojen kanssa, jonka jälkeen hampaat irvessä tein uudet terät todetakseni, että en ajatellut pätkääkään lankoja ostaessa minkä näköinen lopputulos on. Iso huoh. Onneksi keskimmäisellä lapsella jalan koko alkaa lähentelemään jo omaani, joten sukille löytyi käyttäjä. Ehkä itsekin voin pitää sukkia kenkien kanssa.







Rasti seinälle. Ne on kuitenkin tehty. Langan jämille (ehkä sana jämä on kohtuuton, kun vyyhdeistä suurin osa on vielä jäljellä) on jo seuraava projekti mietittynä ja maanantaina pääsen Vuorelmalle ostamaan lisävärejä.







Sukkamaratonin osa 2 kulki matkatyönä ja valmistuminen oli hidasta matkustamisen vähyyden vuoksi. Karnaluksista viime kesänä kannoin lankoja urakalla ja tämäkin sukkalanka on sieltä peräisin. SuperSocke100 (tropical-color), jossa mukana Aloe veraa ja jojobaöljyä. Lanka ihastutti väreillään, mutta on myös ihanan tuntuista. 







Valmiissa neuleessa lanka tuntui alkuun omaan makuuni liian ärtsyltä, joten tein niistä esikoiselle ja kakkoselle sopivat. Lopulta yritin venyttää sukkia, jotta saisin ne itselleni. Tykästyin kuitenkin. Sukat jäi kaikesta huolimatta tytöille. 


Ensimmäisessä sukassa raidat meni hyvin kuvion kanssa yhteen, mutta toisessa sukassa ei tuuri ihan yhtä hyvin jatkunut. Sukassa ei sen kummallisempaa kuviota ole, mutta joustimen väliin tein raidat nurjilla silmukoilla ja tykkään neuloa joustimen oikeat silmukat takareunasta. Mielestäni jälki on siistimpi.


Tikuttelin sukkia 2,5mm neliöillä sukkapuikoilla. Niveleni tuntuvat kestävän paljon paremmin ohuen langan ja puikkojen kanssa, kun kädessä on neliöt puikot. Itselläni on vain metallisia neliöitä puikkoja. Onko olemassa puisia? Vai toimiikohan puiset puikot neiliöinä yhtä hyvin? Puiset puikot on omaan makuuni paljon sopivammat. Ihan ehdottomat suisikkini on 2,75mm ruusupuiset puikot, joista valitettavasti yksi puikko meni poikki.





Kuvaussessio oli esikoisen kanssa hyvin pikainen. Neito ei sukkia kerinnyt kunnolla jalkaansa vetämään ja vasen sukka jäi makkaralle. Täytyy myöntää, että kuvan jälkeen oli käytävä vielä tarkistamassa, että sukat on oikeasti saman pituiset.






Lankaa ei valitettavasti jäänyt toisiin sukkiin, mutta josko tennarisukat tekisin itselleni jämistä.



Kolmannet sukat oli niin perussukat miehelle kuin perussukat voi vain ikinä olla. Ehkä siinä syy, miksi niitä pystyi tekemään ainoastaan jääkiekkoa katsellessa. Kerran ruokakauppareissulla mies tarttui lankalaarissa köllötteleviin Isoveli-keriin ja pyysi sukkia. a) Kun mies tulee lankaosastolle ja b) kun mies haluaa ostaa lankaa, ei vaimo voi kerta kaikkiaan siitä kieltäytyä. En isoveljestä ollut tehnyt ennen sukkia ja paksuutta ainakin löytyy. Mies pitää villasukkia läpi vuoden ja nämäkin paksuudet pääsi heti käyttöön. Kuvatodisteet ei tähän postaukseen päässeet mukaan.





Ja koska keskeneräisten töiden lista uhkasi käydä liian lyhyeksi, piti tietenkin nostaa uusi lanka puikoille. Siitä lisää, kun on jotain näytettävää. Nyt askareet ovat siirtyneet pihamaalle. Lapion heilutuksen välissä on hyvä neuloa. Verkkaisessa tahdissa pihamaastamme tulee ehkä oikea piha tänä kesänä. Edellisillä asukkailla piha oli koiratarha. Itse haluan pihalta jotain aivan muuta. 


- Unna


torstai 9. toukokuuta 2013

Annis

Eilen aamulla aloin pohtimaan, koska Koto Living- lehti ilmestyy. Kädentaitomessuilla lehteä luvattiin jo lähiaikoina tulevaksi. Kansi oli ihanan herkullinen. Nettisivuilta löysin tiedon, että julkaisu on 8.5. Tuntui kuin olisi lottovoiton saanut. Sairauslomalaisen arkea ilahduttaa NIIN paljon tuollainen ihanuus. Odotin malttamattomana postipoikaa, joka tuntui viivyttelevän mutkan takana kohtuuttomasti. Vihdoin kun posti tuli, löytyi laatikosta Suuri Käsityö, mutta ei Kotoa. SK tuntui siinä vaiheessa plääh-jutulta. Tänään on pyhä eikä posti kulje. Huomenna olen varmaankin laatikon vieressä odottamassa postia, että saan lehden heti itselleni.

Lopulta eilen auringonpaisteessa SK:kin oli ihana piristys. Neuloin ulkona auringonpaisteessa lähes koko päivän. Minulla oli kahvi termarissa ja eväät mukana. Luin ja ihastelin lehteä ja väliin neuloin. Mikä ihana päivä. Toivon mukaan minulla on huomenna luvassa samanlainen päivä. SK:ssa oli tällä kertaa useita juttuja, jotka pääsevät tehtävien listalle.



Sitten asiaa aikaansaannoksista...

Annishuivi on huivi, jota olen jaksanut tehdä uudestaan ja uudestaan. Nyt tehtynä on neljä Annista, mutta vieläkään ei ole tullut Anniskiintiö täyteen. Huivi on nopea tehdä ja alun pitsikuvion jälkeen voi lepuuttaa aivoja paahtamalla sileää neuletta. Sileän osuuden jälkeen kaipaakin taas uudelleen jotain monimutkaisempaa. Annis on tekemisvaiheen lisäksi ihana käyttää. 


Ensimmäinen Annishuivini valmistui melko tasan vuosi sitten Ilun langasta, josta ei tarkempia tietoja olekaan enää jäljellä. Lanka on vain niin ihanaa. Rakastan tuota huivia ja se on käytössä ollut paljon. Käytönjälkiä siitä ei silti näe. Huivi ei tietenkään kaikkien käyttökertojen jälkeen ole enää täysin kuvattavana priimaa. Uusi pingotus tekisi terää, mutta en anna sen häiritä. Huivi on ohjeen mukaan melko tarkelleen tehty, myös koon puolesta.


KakkosAnnis meni lahjaksi äidilleni viime kesän syntymäpäivillä. Sattumalta huivi sopi myös juhla-asuun ja pääsi heti käyttöön. Lankana tuossa huivissa oli Karnaluksista tuotu mikälielanka. Lanka oli ostettu tyttärien huiveihin, joita teimme äitini kanssa pari vuotta sitten morsiusneidoille. Lanka on paksua huiviin, mutta pingoituksessa ja höyrytyksessä pehmeni mukavasti ja siitä tuli yllättävänkin laskeutuvaa. 

Numero kolmosen tein esikoisen ystävälle syntymäpäivälahjaksi violetista bambulangasta. Huivista ei ole kuvaa muistettu ottaa. Huivia tehdessä ei nyppyjen teko kiinnostanut yhtään ja aika oli kortilla. Huivi toimi hyvin myös tällaisena yksinkertaistettuna pikaversiona. Nyppyjen teko ei ole minun juttuni.


Annis numero neljä tuli omaan käyttööni. Sain anopilta aikanaan mustaa Fine Wool Premium lankaa, jota hän puolestaan oli saanut itse tuliaisiksi. 100% villa, ohut pehmeä lanka sopi todella hyvin huiviin. Tein huivista ohjetta suuremman. Lisäsin mallikertoja seitsemän kappaletta. Huivi painoi kokonaisuudessaan 50g ja on ilmava ja ihana. Musta on synkkä, mutta ilmavuutensa vuoksi menee varmasti muuallakin kuin hautajaisissa. Valmistumistaan seuraavana päivänä huivi tosin oli jo hautajaisissakin päällä. Vuosi on ollut synkkä ja musta lanka valikoitui mielenmaisemien vuoksi puikoille. Työn loppuvaiheessa olo oli jo kevyempi ja musta alkoi lähes tympimään. Musta tasainen neule ei ole minun juttuni yhtään nyppyjä enempää. 

 





 


Olen yrittänyt saada keskeneräisten töiden pitkää listaa purettua. Olen saavuttanut loppusuoran. Se on kerta kaikkiaan mieltä ylentävää. Loppukiri on kuitenkin tuskaisen takkuinen. Minulla on totaalinen sukkaplääh ja puikoilla on pelkkiä sukkia. Huoh. Onneksi jääkiekko on auttanut loppukrissä. Matseja katsoessa on voinut mitään ajattelematta tehdä sukkia kohti maalia. Luvassa on siis sukkapostauksia.

-Unna


perjantai 3. toukokuuta 2013

Sirle ja kämmekkäät

Esikoiselle ostettiin välikausitakiksi Mikk-Linen raidallinen takki. Takki on ollut yllättäjä positiivisessa mielessä. Takki on pitänyt vettä ja on ollut (melkein) 10veen päällä tyylikäs tilanteessa kuin tilanteessa. Vadelmanpunainen hupun vuori ja hihojen resorit huusivat saman punaisen pipon ja käsineiden perään. Lankaa etsin hetken, mutta lähes oikean sävyinen Nalle tuli vastaan ruokakaupassa Novitan hyllyssä. 

Tarve pipolle ja kämmekkäille oli nyt heti eli mallin piti olla nopeasti hallussa ja nopeasti toteutettavissa. Ullassa 3/11 oli Suvi Simolan Sirle-pipon ohje. Pipo miellytti kovastikin tytärtä. Simolan muiden ohjeiden tapaan, pipo oli nopea ja ihana neuloa. Kaksi muuta tytärtä tilasi myös pipot eikä harmita neuloa samaa mallia vielä uudelleen. 

Pipon lehtien kanssa yhteen sopi Susanna Mertsalmen suunnittelemat pitsikämmekkäät. Ohje on ollut Et-lehdessä 13/12. Sain ohjeen anopiltani kenties pienenä vihjeenä ;) . Anopille tein kämmekkäät ohjeella ja sen jälkeen olen paritkin kämmekkäät tehnyt jo tuliaisiksi.

Pipo ja kämmekkäät kelpasivat kuopukselle ja kakkoselle hyvin, mutta esikoiselta tuli reklamaatiota langasta ja mallista. Pakolla toteutettu valokuvaussessio sai aikaan ahaa-elämyksen ja vaatepahaset pääsivät käyttöön. Pianhan nuo jäävät jemmaan, mutta syksyllä ovat heti käytettävissä, kun sen aika koittaa. Ostin lankaa kaksi kerää, kun ajatuksissa oli vielä huivi. Punaista tulee kyllä aivan liikaa, jos vielä huivin tuohon asuun lisää. Olen jo nyt ylittänyt itseni neulomalla näin paljon lähes pinkkiä. Huivi toteutunee mustana, mutta jäljelle jäänyt kerä voi muotoutua tumpuiksi myöhempää syksyä varten. Pipoon ja kämmekkäisiin meni lankaa juuri yksi kerä nallea. 

Kevään ongelma oli saappaat. Saapaskelejä ja hieno takki on ollut. Lasten saappaat puolestaan on markettien hyllyillä mitä tylsempiä. Aikuisille löytyy jo ihania saappaita, mutta lasten hyllyt pursuavat perus mustaa ja punaista. Lopulta nettishoppailulla Brandosilta tuli meille ruusuiset saappaat. Sopii hyvin asuun ja lapsen jalkaan. Miinus on se, että lapsi ei itse saa saappaita pois jalasta. Vaikeuttaa hivenen käyttöä mm. koulussa. Saappaat jäi siis kakkosen käytettäväksi. Saappaiden metsästys jatkuu esikoisen osalta.






- Unna