sunnuntai 29. joulukuuta 2013

Joululahjat part 2

Joulu on jatkunut rauhalliseen tahtiinsa. Aamut on nukuttu pitkään, mutta myös illat ovat venyneet. Viikon loma on saanut lapsilta päivärytmin pahemmin sekaisin kuin pitkä kesäloma. Ensi viikolla tulee olemaan karu paluu arkeen. Onneksi kuopus ja minä saamme pehmeän laskun. Loma on ollut ihanaa aikaa. Kyläilyjä, vieraita, rauhallisia hetkiä, hyvin syömistä. Eilinen ilta kului esikoisen ja kakkosen kanssa Helsingissä Viattomien lasten päivän konsertissa. Nyt alamme valmistautumaan uuteen vuoteen.









Veljeni sai lahjansa vasta joulupäivänä vaikka olimme yhdessä aaton. Niin hilkulle jäi lahjan valmistuminen. Fillaroiva veli sai Fillari-rasat. Malli on Taito Etelä-Pohjanmaan ja lanka TeeTeen Pallasta. Mallin oranssinkirjava lanka ei ollut veljeni näköinen, joten vaihdoin värin harmaaseen. Fillarin musta väri vaihtui valkoiseen, jotta kuvio erottuisi taustasta. Ohje on naisen koko. Kokeilemalla puikkojen paksuutta ja silmukoiden määrää, sain miehen käteen sopivat rasat. Käytin puikkoja 3,5 ja silmukoita 62. 










Rasoihin menee vajaa kaksi kerää pohjaväriä ja vajaa yksi kuvioväriä. En neuloessa yhtään katsonut värien vaihtumista. Melko standardeja taitaa kerät olla, kun raidat meni tismalleen samalla tavalla molemmissa rasoissa. Vain peukaloissa on ero, koska ne tein yhdestä kerästä. 


Rapatessa roiskuu. Olin tehnyt toista rasaa jo hyvän matkaa, kun tajusin tekeväni kuviovärillä pohjaa ja toisin päin. Purkuun meni. Siinä se lahjan myöhästyminen oli taattu. Hyvältä olisi kuitenkin näyttänyt valkoinen pohja ja harmaa kuvio.










Väri oli saajalleen kuin tehty ja koko sopiva. Loisto homma.




Pieni neiti Kettunen sai ensimmäisenä joulunaan meiltä moonbootsit. Kaavat on Ottobre 6/2010. Ohjetta jonkin verran muokkasin, vanut jätin pois ja lisäsin kettuapplikoinnit. Kokoa tuli sen verran reilusti, että lienee sopivat keväällä siihen aikaan, kun vanut olisivat liikaa. Päällisen velour-kankaat ovat Hyvinkäältä Kangastukusta, samoin kuminauha. Vuoren ja pohjan sydäntrikoo on ystävältä saatua. Kuvionauha on jostain, mistä lie nettipuodista.









Kummityttöni ja hänen ihanainen siskonsa, molemmat musisoivia henkilöitä, saivat nuotti- ja sydänkankaiset pussit. Vetoketjuun laitoin kutistemuovista tehdyt merkit.








Olen ollut ilmeisen kiltti, kun sain niin ihania lahjoja. Yksi niistä oli äidin tekemä tyyny. Sain ennen joulua Tyynykirjan tuliaisiksi. Sieltä löysin monta toteuttamiskelpoista mallia. Yksi niistä oli kirjetyyny. Tyyny tulikin valmiina paketista aattona. Ihana yllätys! Toinen aivan ihana lahja oli lankakassi. Lahjan langoista on ensimmäiset jo käytetty ja/tai on parhaillaan puikolla.










Kohti uutta vuotta mennään. Vuoden viimeisiä neuleita teen, jotta saan päätökseen viime vuoden uuden vuoden lupauksen langan ostosta/kulutuksesta. Hyvillä mielin ja hyvällä omallatunnolla saan viimeiset päivät olla. Mitähän sitä ensi vuodeksi päättäisi.

-Unna 

torstai 26. joulukuuta 2013

Joulurauhaa

Joulun keskeltä tulin toivottamaan hyvää ja rauhallista joulua teillekin. Aatto ei kaikilta osin tuntunut rauhalliselta. Jännitys, ilo ja kaikki muut tunteen kirjot löytyivät lapsilta. Tänään, joulupäivänä, elo ja olo on huomattavasti lähempänä rauhallisuutta. 



Joulukortit lähtivät ajoissa postipojan matkaan toivottamaan ystäville ja sukulaisille joulurauhaa. Joulukortiksi oli aivan toisenlaiset suunnitelmat. Suunnitelmat jäivät kuitenkin ensi vuodeksi jemmaan. Tiimarin kartongilla ja tarroilla sekä messuilta ostetulla paperilla syntyivät tämän vuoden kortit.







Korttiaskartelujen ja remontin lomassa syntyivät ruoat pakkaseen odottamaan joulua. Tuuvingin ja porkkanalaatikon sain tehdä itse, mutta lanttulaatikon tekivät tytöt. Tässä päti -mitä useampi kokki, sen parempi "soppa". Laatikoista lanttulaatikko oli ehdottomasti maukkain. Remonttimiehet saivat hommansa valmiiksi juuri ennen joulua. Sähkärin käynti jäi ensi vuoteen. Remontin viivästyminen aina viikolla sai aikataulun muunkin elämän osalta koko ajan uusiksi. Jouluvalmistelut jäivät osittain viime tippaan. Joitakin asioita jätin suosiolla tekemättä. Päätin, että tänä vuonna emme esimerkiksi leiponeet pipareita lainkaan. Nyt voin todeta, että joulu on joulu kaupan pipareillakin.








Syksyn marjoista tein viime vuoden tapaan puolukkalikööriä. Muutamille pullo lähti "joulukukaksi". Viime vuonna tein puolukoiden lisäksi mustaviinimarjalikööriä. Puolukka oli meidän makuun enemmän, joten se jäi tämän vuoden tehtailuun.







Joululahjojen lomassa kettulapasia ystävän pyynnöstä syntyi kaksi paria.
Kolmas pari lähti yllätyksenä ystävälle.









Olemme joutuneet vaihtamaan kuusen tekokuuseksi allergian vuoksi. Ennen ajattelin, että jos ei oikeaa kuusta voi olla, olen ilman kuusta. Siihen en kyennyt. Taitaa olla kolmas joulu muovin kanssa. Kuusi toimii joulukuun kalenterina. Numeroidut pussit roikkuvat kuusessa. Tänä vuonna lapset saivat legoja. Jouluksi kuusi sai ylleen helminauhoja ja paperista ja tapetista tehtyjä tötteröitä, joissa on neilikoita ja harsokukkaa. Tötteröön mahtuu juuri muovisuppilo, jossa vesi on. Tötteröiden pitsi on Euronkankaasta ostettua syksyn risteilyltä. 
















Aattona Joulupukki kävi meillä tuttuun tapaan. Viisvee kirjoitti ajoissa pukille kirjeen: "Olen ollut kiltti, koska haluan ison barbilinnan, jossa ei ole barbeja ja reinbow dashin." Jännittävää oli tietenkin se, tiesikö pukki mitä ne on. Pukki vierailee meillä onneksi aikaisin aattona, jo puolen päivän jälkeen. Aika tuli tapoihimme vahingossa ja olemme todenneet sen olevan oikein hyvä. Kerkeämme kokoontua aamusaunan jälkeen yhteiseen puuropöytään kuuntelemaan joulurauhan julistusta. Pukin vierailu on kamala häslinki, mutta sen jälkeen lapset rauhoittuvat leikkimään ja tutkimaan lahjojaan. Pukin jälkeen kirkossa ja hautausmaalla käynti sujuu rauhallisesti. Aikuiset saavat syödä jouluruokaakin ajan kanssa, kun lapset eivät enää silloin jännitä pukin tuloa.




























Viime vuoden tapaan meillä oli yhdeksän henkilöä joulun vietossa. On upeaa saada vanhemmat/isovanhemmat ja veljeni kylään. Minulle jouluun kuuluu vahvasti yhdessä olo. Yhdessä ruoan laittaminen, pitkään pöydässä istuminen, joululaulujen laulaminen ja soittaminen, lasten touhujen katselu ja kuulumisten vaihtaminen ovat tärkeitä. Ruoan suhteen ylensyönniltä emme välttyneet tänäkään vuonna. Ja sama toistettiin joulupäivänä.









Aattohartauden lisäksi olin esikoisen kanssa aattoiltana myöhään kirkossa konsertista. Pimeässä kynttilämeri on sanoin kuvaamattoman kaunis. Itselleni joulu oli ensimmäinen ilman mummoa. Väistämättä aatonaattona mietin, kuinka edellisenä aatonaattona olin tehnyt mummolla joulusiivousta. En tuolloin ajatellut sen olevan viimeinen siivous mummon luona. Saimme yhteistä aikaa vain muutamia viikkoja joulun jälkeen. Reilun vuoden aikana poisnukkuneet saivat jouluumme haikeutta. Mummon lähtö koskettaa joulussa kuitenkin eniten. Niin lukuisat joulut olen mummon luona viettänyt.










Joululahjojen suhteen pyrimme kohtuuteen tänä(kin) vuonna. Moni aikuisten lahja korvattiin toisenlaisella lahjalla. Uudelle lastensairaalalle ostimme nauloja ja sementtiä. Maailmalle lähetimme joulurauhaa ja koulupukuja. Myös lasten lahjavuorta pyrimme pitämään kohtuullisena. 









Paketit käärittiin voimapaperiin ja nauhana oli villalankaa. Äitini paketissa oli Botany Lacesta neulottu Multnomah-huivi. Pidin mallista. Ohjetta muutin vain sen verran, että sain huivista suuremman.

















Kummitäti sai paketistaan pussin. Kummitädin ja -sedän luo matkasi myös sammutuspeite hieman somemmalla kuorella. Sammutuspeite meni myös äidille ja anopille. Turvallisia oloja. Pitsiliinat on kirpputoreilta löytyneitä. Itsellekin on vielä tarkoitus tehdä pussi. Luulen, että meille tulee musta pussi punaisella liinalla. Pari lahjaa jäi vielä jälkitoimitukseen. Joulun alusaika meni sairastellessa ja remontin viimeistelyssä ja siivouksessa. Otin aikalisän. En usko, että kukaan pilaa jouluaan sillä, että toimitan lahjan myöhässä. Lahjojen esittelyä tuonnempana siis lisää.













Rauhallista ja turvallista joulun jatkoa teille kaikille!

-Unna




maanantai 9. joulukuuta 2013

Toinen adventti

Viime viikolla joulutunnelma hiipi sisään. Kalenterin luukkuja sai availla ja ensimmäiset koristeet tuotiin sisälle. Hirmuinen hinku valmistella joulua.


Syksyn aikana luin kirjastomme lukuisia sisustus- ja joulukirjoja. En muista enää mistä, mutta jostain kirjasta sain idean pilttipurkeista tehtyyn kalenteriin. Purkkeja keräiltiin ja pestiin ajoissa, mutta nyt vihdoin sain koottua "kalenterin". Lapsia ihmetyttää miten voi olla kalenteri, kun ei lokeroihin tule mitään. 










Tähdet ja päivien numerot olen tehnyt kutistemuovista lasten jämäpaloista. Sisälle ei tule karkkeja, leluja eikä muita yllätyksiä, vaan kalenterissa on valot.








Purkit on liimattu kuumaliimalla toisiinsa. Pitsinauha kiertää ainoastaan näön vuoksi purkkeja.








Viikko oli täynnä touhua, mutta suurin osa touhuista on sellaisia, joita tänne ei vielä toviin voi lisätä. Viisvee pohtii sitä, että äiti auttaa joulupukkia. Entäpä jos äiti saakin oma tekemät pehmeät paketit jouluna itselleen. En pahastuisi, mutta luulen, että joulupukki antaa lahjat eteenpäin toisille. Toivon, että nämä henkilöt pitävät paketeistaan yhtä paljon kuin itse pidän.


Ainoa käsityö blogattavaksi on pussukka, jonka esikoinen vei ystävälleen 10v syntymäpäivälahjaksi. Värit tuli esikoiselta toiveena/määräyksenä. Musta-valkoinen sopikin uutukaisen merkin kanssa hyvin yhteen. Pussin toinen puoli on muutoin samanlainen, mutta värit ovat toisin päin. Vuorena ihan vain valkoinen puuvilla. Sydänkankaat on joskus ostettu Helsingistä wanhasta satamasta messuilta.











Kätten töitä jollain tavoin nämäkin. Viikonloppuna juhlimme kakkosen 9v syntymäpäiviä. Kummit, mummot, tädit, sedät, serkut ja muut olivat juhlimassa. Viikonloppu menikin raivatessa ja leipoessa. Unelmien Talo&Koti -lehden reseptiliitteestä poimin ohjeet sitruuna-, puolukka appelsiini- ja lohikakkuihin. Erittäin suositeltavia reseptejä. Kakkonen oli itse poiminut Kotivinkistä idean täytekakun koristeluun. Talvinen bambikakku oli näyttävä, mutta juuri niin helppo kuin tähän tilanteeseen piti olla. Lapsemme ovat erittäin vaativia kakkujen suhteen. Menneinä vuosina on ollut varo lapsia-liikennemerkki, nukkuva prinsessa, pelkkä prinsessa, Pikku Myy, Hello Kitty jne. Toiveet kakkuihin tulevat yleensä todella hyvissä ajoin ja hyvin tarkasti määriteltyinä. Pidän leipomisesta ja kakkujen teko onkin ihanaa. Nyt kipeänä remontin keskellä ei vain jaksanut ylittää itseään.



Juhlavalmistelut alkoivat sillä, että otimme pois ulkorappusilta koko talon läpi vessaan kiertävät ruskeat pahvit, jotka ovat olleet lattian suojana remontissa. Inhoan eteisen kaakeleita, mutta nyt ne näytti niin ihanilta, kun ruskean paperin sijasta sai katsella kaakeleita.







Seuraavaksi jatkuu pehmeiden pakettien teko. Porkkanat ja lantut on myös ostettuna, joten laatikoiden teko kutsuu myös.

-Unna

tiistai 3. joulukuuta 2013

Taskutakki


Tällä kertaa projekti alkoi lanka-arkussa 3-4 vuotta keskeneräisenä olleen työn kaivamisella. Aloin takavuosina tekemään takkia itselleni. Pääsin kainaloihin ja jämähdin. En itse asiassa edes muista miksi. Neule näytti ihan kivalta ja homma tuntui ihan ookoolta. Tai ehkä se oli just se, se oli vain "ihan kiva", ei riittävä. 


Käyttämättömistä langoista sain tehtyä takin vartalo-osan. Hihoihin pitikin kaivaa perintövyyhtipuut ja iki-ihana alkuperäispakkauksessaan oleva wool winder. Purkuhommia, langat vyyhdille, veteen ja kuivana kerälle. Lanka on 100% alpakkaa. 














Mallina on Veera Välimäen Lankaleikki -kirjasta Taskutakki. Takki sykähdytti heti sen nähtyäni. Lanka ei ollut tähän takkiin paras mahdollinen, mutta halusin käyttää varastoa pois. Ehkä teen vielä toisen takin jostain toisenlaisesta langasta. 


En tiedä luinko ohjetta hutiloiden, liikaa itse päätellen vai mistä johtui, että aina välillä tipahdin kyydistä. Toisinaan keksin 2-3 tapaa, miten ohjeen olisi voinut tulkita. Toisinaan päättelin oikein, toisinaan en. Eli ken näkee takin liikkeellä, voi tekemisen puutteen iskiessä etsiä virheitä. Niitä löytyy!







Mutta mitenpä kävikään. Sain neuleen valmiiksi, sovitin ja laskin käsistäni. Tytär tuli koulusta, tokaisi "ai, sä sait sen valmiiks" ja laittoi päälleen. Lopuksi tokaisi "kiitti äiti". Tähän on siis tultu. Tyttäret vie vaatteet itselleen. Vielä ei olla siinä iässä, että voisin tyttäriltä itse lainata vaatteita. Ehkä sekin aika koittaa. Sen verran tyttäret ovat pienempiä, että itselleni tein takin 3/4 hihoilla. Jos lanka kestää, on tämä takki malliltaan ainakin pitkäikäinen.







Neule oli todella koukuttava tehdä. Ohje oli perinteisestä takkimallista täysin poikkeava. Oli jännittävää kokeilla, että mitähän tästä tulee. Toisaalta koko ajan mietin, että tästä on tultava hyvä Samaan aikaan kuitenkin pohdin, että lanka on huovuttuvaa, joten ei muuta kuin koneeseen ja huopana uusiokäyttöön. Purkuun en enää lähde. Eikä onneksi tarvitse.








Marraskuu vaihtui joulukuuhun. Kovasti joulua odotetaan. Joulupukin kanssa jo tekstiviestit on vaihdettu, kirjeet kirjoitettu, kalenterin luukkuja avattu ja kortit tehty. Niin paljon oli suunnitelmia jouluun. Nyt tuntuu, että aika ja voimat ei riitä kaiken toteuttamiseen. Stressaamaan en ala, mutta kun niin haluaisin tehdä. Stressi nousee siitä, etten saa tehtyä, ei tekemättömistä töistä. Vaan onneksi ollaan vasta joulukuun alussa.

Amaryllis alkoi kukkimaan adventin kunniaksi. Iloista joulun odotusta!






- Unna



maanantai 25. marraskuuta 2013

Kukkaketo

Tämä blokkaus on täynnä virkkausta. Edellisen postauksen aikana oli oma villatakki hihoja vailla valmiina. Jos vartalo-osa tulee tehtyä neljässä päivässä, luulisi hihojen tulevan viikossa. Totuus on kuitenkin se, että edelleen toinen hiha uupuu. Koukku on voittanut puikot, mutta vain tilapäisesti. Tämä ei usein tule toistumaan. 

Kuopus kaipasi uudistusta huoneeseen. Ostin matonkuteet mattoon viime talvena. Nyt oli hyvä aika muuttaa kuteet matoksi.  







Edellinen matto oli vihreä, tylsä ja pitkä. Uuteen piti saada tyttömäisyyttä ja samalla värejä valittiin silmällä pitäen uusia tapetteja. Tapetit on yhtä hyvin marinoitu. Tapettihankinta oli viime talven ostos kirppiksellä kympillä.







Matto on Kauhavan Kangas-Aitan Ratas-matto, tosin omiin tarpeisiin tehdyin muutoksin toteutettu. Ohjetta seurasin ensimmäiset kerrokset, jonka jälkeen homma eteni fiilis-pohjalta.

Valmiiseen mattoon virkkasin ohennetuista kuteista kukat ja lehdet. Muutamista kohdista ne kiinnitin. Kuopuksen kommentti matosta oli "kukkaketo". Ehkä se sitä on, kesäisen hempeä. Vaatimuksena oli lisätä toukka ja perhonen. Tarkkojen valintojen ja ohjeistuksen jälkeen onnistuin tehdä sellaiset, kuin tilaaja halusi. 

Toukka on tärkeä. Illalla toukka laitetaan nukkumaan lehden alle ja aamulla se sieltä otetaan. Matto toimii myös siis näemmä leikkikaluna. Kätevää.








Tänään tein kuopuksen huoneeseen myös taulun, johon tuli kaverikuva kuopuksesta ja hänen "besustaan". Kuvaa ei nyt ollut vielä laittaa tänne. Taulusta tuli kyllä ihanan tyttömäinen, hempeä ja lempeä. Ostin kartongit Helsingin messuilta tänään, samoin kirjaimia, kukkia ja bling blingiä.

Aiemmin olen jo tehnyt huoneeseen taulun, johon olen laittanut kuopuksen ensimmäisen bodyn. Body on kokoa 40cm ja oli sopiva kuukauden ikäisenä. Taulussa on myös mallikappale ensimmäisistä vaipoista ja kaksi ensituttia roikkuu taulun päällä. Kuopus on pienestä ponnistanut tähän maailmaan. On niin liikuttavaa katsoa tuota bodya. 







Tänään tosiaan kävin Helsingissä kädentaito-messuilla, Elmassa, Outlet-messuilla jne. Tampereen messujen jälkeen olin henkisesti varustautunut, että Helsingistä en liikoja odota. Olen menet kerrat pettynyt ko. messujen mitättömyyteen. Ehkä henkinen varustautuminen auttoi, sillä nyt messut oli positiivinen kokemus. Uusia näytteilleasettajia oli tullut mukaan. Muutamia todella toteuttamiskelpoisia ideoita lähti mukaan ja vähän myös materiaalia ja joululahjoja.

Pitsiliinojen käyttö painokuvana tai oikeana liinana oli esillä useammassa pisteessä. Itse olen liinoja käyttänyt ensimmäisen kerran noin 6vuotta sitten, kun ompelin isomummin pöytäliinan tyttöjen mekon edustaan. Ideoita liinojen käytöstä on vaikka kuinka paljon, mutta en ole onnistunut virkkaamaan liinoja. Kykenen virkkaamaan maton ja korin. Siihen se sitten jääkin. Ohuemmalla langalla en saa aikaiseksi kuin sotkua. Olen monet kerrat päättänyt opetella virkkaamaan, mutta vielä ei ole tulosta tullut. 



Äitini virkkasi minulle pieniä, niin ihania, liinoja. Minulla on vähintään kymmenen ideaa kuinka niitä käyttää. -jos raaskin käyttää. Messuilla jo kehittelimme, että voisimme tehdä yhteistyötä nimellä "minä ja mun mamma" tai "minä ja mamma". Minä voisin ommella, jos äiti virkkaa tai nyplää. Kuopus totesi: "mamma oli varmasti todella kiitollinen, kun sai meille virkata näitä." En tiedä oli mamma kiitollinen, mutta minä olen!








Ehkä lupaan, että neuletakissa on hihat seuraavalla kerralla. Se valmistunee, vaikka pehmeitä paketteja myös samalla teen.


-Unna


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Langan hankintaa ja langan kulutusta


 
Viikko on sisältänyt neulontaa kotona ja neuletapaamisessa sekä matkalla Tampereelle. Olin perjantaina käymässä ensimmäistä kertaa Tampereen Kädentaito -messuilla ja kyllä voi sanoa, että Helsingin messut jäävät aivan jalkoihin. Pahoin pelkään, ettei Helsingin messut tunnu enää miltään. Sinällään harmi, mutta taloudellisesti tämä on varmasti hyvä asia ;)
 
 
Tampereelta ostin Käsilaukkukirjan, jota olen jo pidempään katsellut ja tiennyt ostavani. Välineistöön tuli lisäystä 2,5mm hiilikuitupuikoista. Kokeillaan nyt tällaisia. Ensi vaikutelma oli ainakin erittäin hyvä.
 
 
 
 
 
 
 
Pidempi aikaisiin suunnitelmiin kuului lankahankintojakin. Rowanin langoissa näen jo Raitarakkauden. TitiTyyssä olen raitarakkautta ihaillut pidemmän tovin ja tiennyt sen kuuluvan minulle. Joulun jälkeen langat varmasti on jo raitoina. On maltettava joulun yli, että pehmoiset paketit on ensin hoidettu pois alta.
 
 

 
 
 
 
Ihan vähän heräteostoksiakin tuli tehtyä... Villavyyhdin osastolla sai ihailla Handun lankoja, mutta niitä saan hankittua lähempääkin, joten ne jätin suosiolla sinne muiden ostettaviksi. Osastolta lähti kuitenkin mukaan tunikalangat ja ohje. Tämä toivottavasti on jo jouluksi valmis. Ajatuksissa on tunikan muokkaaminen enemmän mekoksi. Saa nähdä toteutuuko ajatus, joka heti mallin nähtyä syntyi.
 

 

 
 
 
 
Heikommallakin matikalla voi päätellä, että lankojen kulutuksen ja hankinnan suhteuttamislupaus on koetuksella. Vuotta on vielä jäljellä, mutta on kyllä neulottavaakin. Näissä tosin osa on jo jouluksi kiertoon lähtevää ja pikaisesti kulutettua materiaalia, sukkalankoja välttämättömään tarpeeseen, miehelle pipolangat, jotka jo hetken olleet hakusessa, kylällämme ei juuri lankoja saa, joten säästin postimaksutkin. Joo joo. Perustelut (selitykset) ovat ainakin hyvät. Mutta nää oli vaan niin ihania.
 
 
 

 




Tällä viikolla olen kuluttanut ihan oikeasti lankaa reippaan määrän vaikka osa on ollut keskeneräisen työn purkuakin. Itselle on neuletakki hihoja vailla valmiina ja tytölle tein kietaisuhuivin/tuubihuivin tai mikä lie onkaan lämmittimen. Sirle-pipon tein jo keväällä ja se on aiemmissa bloggauksissa. Tuolloin myös tein pinkit kämmekkäät.


Huivin tein Lentävästä Lapasesta ostetusta Araucania Rancosta ja malli Modasta 6/2013. Tässä viime aikaisten neuleiden myötä on tullut itselle selväksi, että tiukkakierteinen merino on se mun juttu. Se on kaikkein miellyttävin neulottava ja käytettävä. Kyllä se taas tässä koettiin. Neuletta oli vain kiva tehdä, vaikka silmätkin oli iltaisin jo ristissä ja "eiku"-kierroksia tuli tehtyä. (En tajua kuinka voi tuollaisessa mallineuleessa virheitä tehdä. Ainoa vaihtoehto on, ettei osaa laskea kolmeen!) Virheitä löytyy todellakin, koska kaikkia en jaksanut purkaa. Käyttöön tämä lähti kuitenkin heti kilpailulla, kuka saa pitää.



 
 
 
 
Pipo ja huivi ei täysin ole samaa sävyä, kun eivät ole langatkaan lähelläkään toisiaan, mutta huivin lanka on mukavasti sävyltään vaihtelevaa, joten kohtaa myös pipon.
 
Näillä tulevia viimaisia päiviä kohti ennen kuin kunnon talvivarustuksiin siirrytään.
 
 
 


 
 


 
 
-Unna

maanantai 11. marraskuuta 2013

Taskuton tunika


Bloggaaminen ilman tietokonetta on tuonut hieman haastetta. Tai tarkemmin ottaen, bloggaaminen ilman näyttöä. Nyt näyttö näyttää jotain, mutta säädöt on ihan pielessä. Toivoa uudesta vempaimesta on, mutta se ei ole kuitenkaan nyt eikä tässä. Itse näen kaiken ihan vääristyneissä mitoissa, toivottavasti kuvat ovat oikeasti asialliset. Aikuisilta kilot pois kuvissa ei niin haittaa, mutta lapsi on melkoinen näky. Pitkän huiskeita tyyppejä on kuvissani :)


Olen yrittänyt käyttää pois lankoja, jotka ovat vuosien marinoinnin läpikäynyt. Yksi tällaisista langoista oli 100% villa Fairytale Colour 4 Me (DK). Lasten asusteisiin lanka on alkujaankin ostettu, muuta tästä ei liene mahdollista tehdä. Joskus muutama vuosi sitten aloitin paitaa jollekin tytöistä. Työhön valikoitui liian pienet puikot ja paidan alku oli kuin peltiä. Vuosien marinointi vihdoin tuotti tulosta ja purin neuleen. Nyt tavoite oli matala. Kunhan langat pois saan, mahdollisimman tarkasti kaikki pois.


Malliksi valikoitui Suuren Käsityön 2/2010 taskullinen tunika. Tosin versioksi muodostui taskuton tunika, kun lanka meni niin tarkalle, ettei taskua enää siitä saa tehtyä. Helmaan laitoin jo seiska veikkaa pätkän, kun se oli kerta kaikkiaan ainoa, joka varastossa olevista sopi väriltään yhteen. 







Lanka ei ollut miellyttävää neulottavaa. Silmukat puoliintuivat ja lanka oli karkeaa. Aina oikein ei myöskään ole lemppariani, mutta pimeässä autossa ja jutellessa se oli ihan jees vaihtoehto. Ehkä tästä eteenpäin teen miehen sukatkin pimeässä autossa, kun tämäkin sujui näin hyvin. Tunikan silmukat loin perjantaina juuri ennen matkalle lähtöä ja päättelyn tein kotona sunnuntaina. Sopiva viikonlopputyö.


Tässä kohtaa myönnettäköön laiskuus, jota saan katsella nyt sitten hamaan tulevaisuuteen. En jaksanut purettua lankaa kostuttaa ja nyt puretusta langasta neulottu kohta näkyy selvästi keskellä työtä. Ajattelin tehdessä, että höyryttäminen pelastaa, mutta ei. Palkka laiskuudelle. Mukava raita nyt sitten ja tietenkin ihan keskellä.


Taakse tuli nappi, joka on ostettu muistaakseni ihan juuri tämän langan kanssa. Eli yhtä pitkään marinoitu. Itselle tämä oli sellainen -kunhan nämä langat lähtee pois arkusta- työ. Kuopukselle tämä olikin sittten todella mieluisa. Aina ei ymmärrä mikä tekee vaatteesta mieluisan. Tunika oli päällä heti valmistumisestaan asti ja juuri niin kauan, että oli käskettävä vaihtamaan vaatteita. Violetin paidan kanssa värit menee hyvin yksiin ja lanka rauhoittuu. Muuten näen vain suurempi kuin ja pienempi kuin merkkejä. Lanka ei vaikuta laadukkaalta ja käytön jäljet alkavat näkymään nopeasti. Kovin pitkäikäinen vaate ei liene kyseessä.








Perjantaina oli ilo käydä ensimmäistä kertaa Järvenpäässä neulekahvila Lentävässä Lapasessa. Neuleiden Yö ja 1v juhlallisuudet olivat oiva lisä käyntiin. Väkeä oli paljon, seura hyvää, tarjoamiset ihania, lankahoukutuksia ja muita ihanuuksia olikin jo ihan liikaa. Puoleen yöhön asti jaksoimme puikkoja heiluttaa ja uusi takki sai hyvän alun.

Tulen käymään varmasti toistekin Lapasessa. Palvelu oli hyvää ja tunnelma mitä mainioin. On niin harmi, ettei omalla paikkakunnalla ole tällaista paikkaa. Vaikkei välimatka ole pitkä, ei tule lähdettyä kahvilaan neulomaan. Toisaalta halvemmaksi tulee se, ettei omalla paikkakunnalla ole tällaista. Kyllähän vähän ihanuuksia piti kotiin tuoda.








Kiitos Lentävä Lapanen, kiitos seuralaisille, kiitos kuljettajalle!

-Unna